KIITOS KELA!!!

Uskoni Suomen hyvinvointiyhteiskuntaan on palautettu, minua tuetaan jälleen. Suomi on hyvä maa, täällä kannattaa kouluttautu-aa.


Jee, huusi Juha ku Kelalta kirjeen sai!

Sekalaista syyskuuta

Koska muka on ollut kiireitä eikä oo ehtinyt päivittelemään niin pistetääs syyskuulta vielä muutama lyhyt kuvakertomus muista, kuin Pälkäneen jutuista.

Pyörin siinä tosiaan Tunisian reissun jälkeen muutaman päivän korviksessa ja syömisen ja nukkumisen lisäksi lakkasin vähän mökkiä ja kävin Santun kanssa patikoimassa, mistä jo yhden päivityksen teinkin. Mutta oli niin hienossa syysasusteessa Korvajärven lähitienoo, että pistetääs parit kuvat lisää:










Puintihommiin en avuksi ehtinyt, mutta pellolla kerkesin käydä kääntymässä:







Jamitkin oli:

To the roots (the mummu's side)

Mummun hoodit.

Reissulla oltiin jo yli viikko sitten, mutta vasta nyt on tarpeeksi aikaa tälle tärkeälle päivitykselle. Saimme nimittäin toteutettua pitkään järkeillyn road-tripin mummun kotimaisemiin Pälkäneelle. Mahtava reissu ja mikä tärkeintä, mummu tykkäs.
Mummu saapui äitin kanssa Kankaanpäästä, ottivat mut kyytiin Tampereelta ja Ippa ja Antti tulivat Hämeenlinnan suunnasta. Tavattiin porukalla Pälkäneen Aapiskukossa ja vedettiin kunnon mätöt.



Sitten alkoi todellinen to the roots -osuus. Mentiin mummun kotitalolle (jossa olen joskus nöösinä käynyt, mutta mitään silloin mistään ymmärtäny) ja alettiin tsekkailla paikkoja. Satoi ihan riittävästi, mutta se ei tahtia haitannut. Mummu suuntasi nopeasti ulkorakennuksen nurkalle ja alkoi katsella kaihoisastikallioille päin. Sitten mummu sanoi päättäväisesti: tuonne pitää päästä. Pienenä kertauksena. 86-vuotias mumski, märkä sää, liukas kallio ja jyrkkä ylämäki.


Pojat ja mumski kalliolla.

So what! Mummu näytti jälleen, mikä on mummujaan! Vähän tukea meikäläisestä ja hop kalliolle. Se oli hieno tilanne ja mummu oli hetken kuin pikkulikka taas. Kallion päällä sitten saatiin nähdä, missä kallionkolossa sitä lättytaikinaa oikein oli tehty ja mihin paikkaan oli kaverin kanssa nukahdettu. Mummulla on paljon kovia muistoja, mutta myös hauskoja tarinoita.
Mummun veljenpoika tuli näyttämään paikkoja ja päästiin käymään navetassa, ulkorakennuksissa jne. Mummu muisti kaiken kuin eilisen ja oli hyvä kuulla juttuja paikan päällä ja saada tallennettua vähän kameralle. Ja itelle oli tärkeää, että saatiin homma tehtyä, kun siitä on niin paljon puhuttu. Kiire on kaikilla, mutta kyllä jälkeenpäin aajttelee, että näitä reissuja voisi olla enemmänkin. Ensi kesänä jos pääsisi uudestaan, muutama paikka jäi vielä näkemättä.



Muikku.

Kototalon jälkeen käytiin vielä mummun koululla, missä taas tuli lisää muistelua. On se ihmeellistä, miten melkein 80 vuoden jälkeen asian muistaa kuin eilisen päivän. Ja tuollainen aika on jotenkin niin käsittämätön. Maailma on ollut niin erilainen paikka silloin. Omat ongelmansa ja vaikeutensa, mutta myös hyvät puolet. Kuten omassakin ajassa.


Koululainen.

Lopuksi käytiin vielä hautausmaalla tarkistamassa esivanhempien leposijat ja sen jälkeen vielä heitettiin pikainen sukulaisvierailu mummun veljen ja tämän vaimon luokse. Mukava oli niitäkin ihmisiä nähdä. Mummu oli noissa ympyröissä kuin - no - kotonaan. Järven kyljessä kasvanut nuori nainen lähti miehen (pappa) perässä karuun Pohjois-Satakunnan kolkkaan, jossa järviä merkkasivat kuivatut suot ja lammet. Mutta hyvin on pärjätty. Eikä mummusta koskaan ole täysin satakuntalaista tullut, on sitä hämettä siellä. Voit viedä likan pois Hämeestä, mutta Häme ei lähde likasta.


Maat ja mannut.

Mystinen mustikka

Tunisian reissun jälkeinen viikonloppu jakautui simppelisti kahteen osioon.

Lauantai oli hääpäivä. Hyvin meni, toisensa saivat, hieno juhla, hyvät sapuskat, loistava bändi, loistavat kaverit.

Sunnuntaina oli KaMa-päivä. Maila nousi Superpesikseen. Jau! Vaikea käsittää, että joku oma suosikki pärjää. Suomi voitti kultaa, mutta se oli jo -95. Futiksessa ei päästä koskaan kisoihin, Ässät pääsi kerran hopealle joo (respect)...mutta pitkästä aikaa oma tiimi saa jotain konkreettista aikaan ja kun työ-, koulu,- ja henkilökohtaisten kuvioidenkin vuoksi suhde seuraan on parin vuoden aikana muodostunut tärkeäksi niin ei voi kuin olla perhanan tyytyväinen. Saattaa ollakin, että ens kesänä tulee kateltua enemmänkin Superin pelejä ja kierrettyä ympäri Suomea. Tommin lupasinkin kutsua kattomaan matsia Kankaanpäähän, kaveri ei oo ikänä nähny yhtään pesispeliä!

Hauskaa olla lomalla Korviksessa. Oon lakannu mökkiä, ajanu puita, maannu nurmikolla, käyny Santun kanssa lenkillä, syöny, katellu telkkua...ei mitään ihmeempiä, eli just hyvä tähän väliin. Käväisin myös pikaisesti Tampereella speksikässäriasioissa ja ehdin myös impron treeneihin, joissa vedettiin puskista lukkopainitreenit. Hehe, hauskaa oli. Sakua olis kyllä kaivannu messiin niin olis voinu koittaa oikeen kunnolla.




Just nyt olis hauska soitella paljon kitaraa ja kävellä metsässä. Kuinkahan hienoo olis metsässä kävely ja kitaran soittaminen samaan aikaan?!

Tunis

Uutta ja vanhaa Soussessa.


Pittoreskit paperossit.


Snif.

Lompslomps. Nyt lomailen jo Korviksessa, mutta pakkohan blogiin on raapustaa vähäsen Tunisianreissusta. Ja ripustaa muutama kuva.
En tosiaan ollut Afrikassa ennen käynyt ja nytkin pikkusen vänkäsin Jaanalle vastaan maanosasta (silleen henkisestä), koska mun mielestä Tunisian Sousse tuntui ihan Espanjalta..vaikka en oo Espanjas käynykään. No Turkilta ja Kreikalta.
Oli kuuma, mutta tuulinen keli auttoi, eikä tullut ihan hönöoloja helteestä.
Pieni miinus oli vesien ei-niin-kirkkaus. Eli kaloja ei näkyny Kreikan tai Thaimaan malliin. Jaanan "Ei tää kato mikään Thaimaa oo" saikin itseään suuremman ja laajemman merkityksen.
Ei oo ei, mutta ei tarttekaan. Luin sitten aika perhanasti ja nautin lorvailusta. Ja syötiin. Ja pelattiin tennistä. Ja käytiin Soussen vanhassa kaupungissa elikkäs medinassa. Vanha kaupunki oli todella komea ja korkealta tornista pystyi kuvittelemaan hienosti semmosen katoltakatollehyppelyleffatakaa-ajon.


Kool.


Reissulaiset.

Yleisen oleilun ja makoilun lisäksi kerettiin käydä ainakin katamaraaniajelulla merellä, Karthagossa ja eläintarhassa. Katamaraanireissulla päästiin myös puljaamaan, mutta ei tosiaan paljon kaloja näkynyt ja suurin lutrausinto meni siinä. Mutta katamaraani on kova sana.


Nousukausi Karthagossa..

Niin ja Karthago oli hieno nähdä. Siellä oli kylpylää ja manoa ja meininkiä jo silloin, kun Suomessa vasta purtiin käpyä. Maisemana tollanen merenrantapaikka kiehtois tilapäisenä työasemana, siis kirjottelutouhuissa. Mutta lämpöä vois olla töitä ajatellen 5-10 astetta vähemmän.

Jos kalat oli pieniä ja harmaita niin yhden jännän löydön tein. Pyörin sielä rantavedessä ja yhtäkkiä katoin, että jotain sinistä möllyää veden alla. Katoin, että onko? ei kai...vai? Menin rantaan ja pohdin Jaanalle, että olikohan sielä ny meduusa ja sanoin, että ei perkule voinu olla muovipussikaan. Sen verran oli sameaa, etten erottanut tarkemmin. Mentiin kattomaan Jaanan kanssa uudestaan, ja systeemi oli häipyny. Oltiin jo lähössä pois, kun huomasin sinisen touhun eri kohdalla, lähempänä rantaa. Nyt erotettiin molemmat, että se oli valtava sininen meduusa!
Kävin sanomas rantavahdille ja äijä tuli haravoimaan sen rannalle ja hautas sen hiekkaan. Siihen päättyi sen meduusan uinti.


Muovipussi?

Mukava reissu oli ja nyt taas jaksaa painaa. Varsinki ku on vielä viikko lomailua jäljellä.


Huumorikuva.