Mukavaa kollaasia

Taas meinaa jäädä blogipäivitykset, joten tehdään ovela korjausliike ja ladataan annos kuvia. Niin kai se meni, että pari kuvaa korvaa muutaman sata sanaa juu.

Jack.

Prokkista on kovasti päällä. Tällä hetkellä on kolme enemmän aikaa vievää käsisjuttua, joista yksi on koulua, toinen työtä ja kolmas omaa tuotantoa, mikä joko menee persnettona tai pienellä tuotolla. Tärkeintä tässä omassa dokkarijutussa on kuitenkin se, että homma saataisiin tehtyä mahdollisimman hyvin, ikään kuin käyntikortiksi tuleviakin juttuja ajatellen. On kyllä taas saanut huomata, miten paljon tuollaiseen kokonaisvaltaiseen projektiin saa nähdä vaivaa ja ottaa huomioon. Se on jo paljon muutakin kuin käsikirjoitus. Välillä tulee mieleen, että voisikohan aikansa jotenkin mielekkäämminkin käyttää ja josko pari muuta aikaavievää juttua riittäisi? No, en edelleenkään osaa katua. Täysillä mennään ja uskotaan, että hyvää tulee. Mutta kolme prokkista on aikalailla tarpeeksi. Ellei sitten...

Mormuska.

Viikonloppuna käytiin poikain kanssa pilkillä Isojoella. Talven ja elämäni toinen pilkkikeikka meni ensimmäisen tapaan. Kaloja nolla, fiilis hyvä.

Tami-bingo.

Illalla jatkettiin saunalla ja lätkällä. Ässät-Blues -ottelun yhteydessä lanseerattiin Tami-bingo. Valitaan viisi termiä, joita arvellaan Tamin heittelevän. Ja aika hyvin osui :) Illalla otettiin vielä intiaanipikkaturnee, vedettiin meisselidippiä ja puhuttiin politiikkaa. Siitäkin huolimatta meni hyvin, mutta menköön.


Wild.
Lauantain pilkkisaunaottelu ei sunnuntain tahtia omalla kohdalla haitannut. Kotiin päästyäni heitin aika pian SA-INT -laudat alle ja heitin parin tunnin umpihanget. Reppuun kaakaota, reppu selkään ja menoksi. Mahtavata! Haluan isona ehkä metsänhoitajaksi.

Semmosia. Seuraava kuukausi on jälleen aikamoista skriivausta. Vajaan 4 viikon päästä on lopputyökässärin deadline ja sitä puunataan ja hiotaan nyt miten kuten vain pystytään. Tutor-opelta tuli aika hyvät palautteet kakkosversiosta, mutta käsikseni loppuun kaveri ei oikein ole tyytyväinen:
"You have to fix the end of the movie/screenplay or run the risk of failing to complete the dramatic journey satisfactorily."

Saakeli. Töihin siitä.

P.S. Pata vääntyi kolme kertaa, mutta tänään taas oikeni. Nyt alkaa nousu!

Kyn-silakka

Kirjoittajan keskiviikko (ajat ohjeelliset):

n. klo 9.45: heräys + aamupala
10.30-12.20: kirjoittamista
12.30-13.30: lounas
13.30-15: kirjoittamista
-hämärä tauko-
15.15-15.50: kirjoittelua
16-19: sakun kans lätkähöntsäystä,saunaa & avantoa, Koikkarin rullakepsu
19-21: kirjoittamista ja häröilyä (50-50)
21-02: multisessiot J+S: 3 biisiä, 2 sketsi-ideaa, 2 radiohupailua, 1 radiomininäytelmä. Kaikki improvisoituna. Very Pruductive.

Tässä linkki yhdellä otolla (naturally) purkitettuun improbiisiin:

Kynsilakka:Kyn-silakka

Tee ja opi

EIpä taas meinaa jaksaa ylläpitää edes kerran viikossa -päivitystahtia. On se kumma.
Duunia piisaa ja niin tulee tekemään syksylläkin, jolloin olisi muutto pk-seudulle muutamaksi kuukaudeksi. Siitä sitten myöhemmin.

Nyt päällimmäiset ajatukset pyörivät dokkariasioissa. KaMa-dokkaria on taas väännetty Masan kanssa eteenpäin. Olo tuntui ihan dokkarintekijältä, kun viikonloppuna rakennettiin Masan kanssa vanhaa kunnon lappuleikkiä käyttäen seinälle step outline, eli hahmoteltiin käsikirjoituksen rakenne. Tämä olisi tullut varmaan tehtyä muutenkin, mutta juuri tässä vaiheessa se tehtiin erityisesti rahan takia. Mahdollisia apurahoja varten tarvitaan käsikset ja treatmentit ja ne pitää tehdä viimeisen päälle, jos jotain meinaa saada. Eikä tiedä sittenkään, saako mitään. Tätä se vissiin on. No, ehkä homma helpottuu sitten, kun se eka työ on tehty. Rahoittajiakin on aika vaikea saada uskomaan, että itsestä on mihinkään, kun ei ole mitään todisteita kuin omat kauniit lupaukset ja vakuuttelut. Jännittäviä aikoja, kävi miten kävi.

Tuossa dokkarihommassa on huomannut jo monessa kohtaa, miten käytännössä tekemällä oppii. Olen teoriaopintojen kannattaja ja tykkään itse myös päntätä kiinnostuksenkojteistani, mutta käytännössä tekeminen on yhtä tärkeä osa oppimista. Dokkaripuolella ei noita opintoja juuri olekaan ja siksi kokemattomuus pitää nyt korvata omalla työllä ja tiedonhaulla.

Ai niin ja taas on ihan vakava uhka sille, että en tänäkään vuonna saa tehtyä loppurutistusta graduni kanssa. Melkein on myönnettävä, että olen linkoutunut sinne valmistumattomien limbukseen. No, pieni toivonkipinä ensi kesälle vielä on, mutta saattaa olla, että liekki roihuaa joissain ihan muissa jutuissa.

Liukuu, liukuu

Pirkat hiihdeltiin tänään. En ollu mukana vieläkään. Varmaan 5-6 vuotena oon onnistunut keksimään hyvät tekosyyt jättää lenkki väliin. Tänään se olis kannattanut käydä repäisemässä, sen verran hyvä lentokeli oli. Kävin hiihtämässä n. 16 kilsan lenkin ja oli kyllä aivan mahtavaa. Veikkaan, että puolipirkka ei ois tämänkään talven hiihtokilometreillä ollut paha kakku, mutta kyllä tuo 90 kilsaa edelleen hirvittää. Kun se kumminkin on koitettava vetää omaa lujaa. No, ehkä ens vuonna...ainakin se puolikas?

Noita hiihdon MM-kisoja katellut ja kuunnellut urheilijoiden selityksiä. Pari hiihtäjää on valittanut jokaisen kisan jälkeen suksiaan ja sellaistakin luin, että lumen rakenne ei sovi sukselle. Eka tulis mieleen, että typerää selittelyä, mutta kyllä mä alan uskomaan, että hiihto on hyvinkin paljon myös välinelaji, jossa huollon ja välinevalintojen merkitys on suuri. Marginaalit on niin perhanan pieniä. Ite oon kyllä vetäny vain pikaluistoa silloin tällöin Salomonien pohjiin ja aina miinuskeleillä on hyvin kulkenut. Viime keskiviikkona sain Sakulta oikein autokyydin ladun varteen ja takaisin ja kokeilin vähän raskaammalla plussakelillä. Ja oli raskasta. Tämän päivän lentokelin jälkeen ei oikein kiinnosta enää tuollaiseen lämpöiseen säähän lähteä ryskyttämään.

Nyt on urheilupää saatu aika hyvin auki, plussat siitä. Itelleni!
Kitaraharjoituksetkin jatkuvat rauhallisella tahdilla. Kesällä toivottavasti enemmän.

Sakun kans perustettiin (ehkä?miten se meni) improbändi...nauhotettiinki jo joku 4-5 biisiä, mm. "Verhoonkuristamisblues". Very productive.

Ens viikolla Tampere Film Festivals. Käy.

Back to basix

Huhhuh, pitkästä aikaa musiikillinen intohimo oppia uutta, nimenomaan soittamispuolella. Vähän olen jämähtänyt soittamaan niitä biisejä mitä osaan ja erityisesti niillä soinnuilla, mitä osaan. Tänä iltana tuli kuitenkin inspis. Epäilen syynä olleen bänditoiminta.
Koska settiin pitäisi saada Foo Fightersin Everlong ja sitä pitäisi laulaa, olisi mukava myös osata soittaa biisi, jotta sitä voisi sitten omin päin reenailla. No, sehän on D-vireestä ja soitetaan tabeista. Ja mä en ole vieläkään oikein jaksanut opetella lukemaan tabulaattorerita, soinnuista aina.
No, kitarakirja käteen, parit tiukat kysymykset fb:n välityksellä, näpräystä, tabienlukua, virittämistä, sävelasteikkojen uudelleenopettelua, korvakuulolta virittämisen mieliin palauttamista. Juttuja, mitkä ois pitänyt oppia ja sisäistää jo aikaa sitten.
Mutta iltatuokion aikana pääsin ties monettako kertaa kärryille näissä em. asioissa ja rupesihan se Everlong soimaan. Aika keskinkertaisesti, mutta kumminkin. Hianoo oppia jotain uutta. Sitä olis niin paljon, mutta jos alkais taas pikkuhiljaa kyntämään. Se Heaven's Door on hyvä biisi, mutta välillä vois vetää jotain muutakin.