Voehan viiksi

Juhuu! Jännitys alkaa pikkuhiljaa kohota. Ihan justiinsa pian Suomen Leijona hyppää kentälle jenkkipoikia vastaan ja ottaa paikan lätkän olympiafinaalissa! Näin toivotaan Jenkit ei tosin ole mitään poikanöösejä, vaan perhanan vaarallinen ja nopea joukkue. Toivottavasti Suomipakit ei oo yhtä kuutamolla kuin Ruotsi-pelissä.
Tshekkimatsi näkyi kämpällä ja oli hienoa päästä karjaisemaan pari kertaa maalin merkiksi. Ruottia vastaan se oli niin tuskaista ja Tshekkiäkin vastaan alkoi aika nihkeästi. Selänteellä varsinkin oli kuitenkin sellainen yritys päällä, että melkein odotti sen ratkaisevan homman yksin. No, jos sitten tänään.
Kässärihommia on tullut duunattua kisojen lomassa aika mukavasti ja tiistaisen jyräpalautteen jälkeen tuntuu, että alkaa taas päästä kohti parempaa. Paljon oon taas perannut ja korjaillut ja kirjoittanut uusiksi ja koittanut keksiä parempaa. Niinkin pitkällä ja syvällä ollaan, että oon piirtänyt kaavion hahmojeni haluista, tarpeista, vioista, motivaatioista ja peloista. Ja se auttaa. Kun pääsee hahmojensa ajatusmaailmaan sisälle niin pystyy paremmin tietämään, miten ne voisivat toimia tarinassa. Onko ihmisen motiivina raha vai rakkaus, vaikuttaa melko lailla sen jokaiseen päätökseen. Pitää siis tuntea omat hahmot, eikä vain roiskia menemään :)
Kisat vaikuttaa melko lailla mun lukujärjestykseen. Torstainakin tulin sitkeästi pubiin katsomaan naisten hiihtoviestin ja lätkän pronssiottelun ja 2 ronssiahan sieltä tuli. Komiaa! Lätkässä kuva pätki, mutta Radio Suomi kuului. Ihan hyvä, että kisat kohta loppuu niin ei tarvitse kytätä suomalaislajeja joka päivä. Ja tuleehan lätkän MM-skabat kohta..
Torstaina kävin muuten myös teatterissa, Neil Simonin käsikirjoittama Ought to be in Pictures. Kolmella näyttelijällä hienosti vedetty komedia, jossa kirjoittajan blokista kärsivä Hollywood-käsikirjoittaja saa vieraakseen yhtäkkiä tyttärensä, johon ei ole pitänyt yhteyttä 16 vuoteen. Jenkeissä näytelmän pääosaa esitti 70-luvulla mm. Tony Curtis ja Walter Matthau on vetänyt leffaroolin.
Niin ja se, mitä joku laajasta lukijakunnasta on jo saattanut odottaakin, todiste lupauksen pitämisestä. Promise is a promise.
Jos finaaliin mennään niin viikset ei lähde mihinkään. Mitähän sitten keksis, jos Suomi voittaa kultaa?

Päivän lista

Päivän agenda: käsikirjoita, käsikirjoita ja käsikirjoita.
Päivän juoma: Classic Blonde Ale
Päivän ruoka: joku takeaway joskus.
Päivän lenkki: 45 min Platt Fields Parkissa.
Päivän blogikorjaus: Tuli muuten Ruotti-pelikin BBC:ltä, joten ennakkohehkutuksista huolimatta sen sai katsoa kotona ja sisällä.
Päivän harmi: automaatti ei suostunut antamaan rahaa (taas).
Päivän harmi ja rahanmeno: prepaid-aikaa 20 punnalla vain huomatakseen, että se pitää käyttää reilun viikon aikana.
Päivän normi: netti kämpille-hanke jäissä. Puhelinlinjan vetäjiä ei näkynyt, vaikka piti.
Päivän hyvä: Antin tekemä leiska.
Päivän toive: Suomi, voita Tshekki.
Päivän lupaus: Jos Suomi voittaa, mä ajan itelleni Olli Jokinen-viikset.


Päivän kuva: kallis kakka.

Etsitään nettiä!

Lätkä-illan (anti)kliimaksi - kuuluu, kuuluu.

Ilmoitus 21.2.2010: etsitään nettiä ensi yöksi, kello aamuviidestä eteenpäin. Tarve on suuri, voiko ystävällisesti jättää vaikka verkkosi suojaamatta tai laittaa oveesi ilmoituksen, jos saa tulla sisälle - oman koneen kanssa, vaikka ihan rappukäytävään.

Tilanne on vakava. Nettiä meillä ei ole edelleenkään ja BBC ei näytä Ruotsi-Suomi matsia. Pubi, missä normaalisti näkee videokuvaa netistä ainakin pätkittäin, on yöllä kiinni ja samoin ne laittaa netin poikki. Kokeiltu on. Herättiin toissayönä Tommin kanssa aamuviiden jälkeen ja mentiin pubin eteen kokeilemaan, päästäänkö nettiin. Ei. Sitten otin yhteyden Suomeen ja säälittävyyden huippu oli, kun Antti laittoi toisessa päässä puhelimen telkkarin päälle ja kuunneltiin sen kautta tokan erän pari vikaa minuuttia. Loppupelin ajan toimi Kilon tulospalvelu ja oltiin kartalla, mutta kyllä vähän ketutti. Ja nyt jos ei nähdä Ruotsimatsiakaan, niin alkaa korpeamaan oikein kunnolla.
Luonnollisesti kisojen seuraaminen on jäänyt vähemmälle täällä Suomeen verrattuna, mutta lähes joka päivä olen katellut netistä tai telkkarista, jos BBC on jotain näyttänyt. Onneksi ei oo tarvinnut katsoa esim. haastatteluita, sen verran riman alle on mennyt suomalaisten kisat tähän mennessä. Peetu Piiroisen hopeapaipit kateltiin kotosalla ja olihan se hienoa todistaa kisojen tähän mennessä ainoa Suomi-mitali.
Ennen sitä yöllistä seikkailua ehdin nukkumaan jonkun pari tuntia ja sen jälkeen pari ennen kuin lähdettiin kohti Liverpoolia, jossa Everton-ManU. Everton pesi viimeksi Chelsean ja nyt se teki saman ManUlle. Uskomatonta, jälleen maalin tappiolta voittoon, nyt 3-1. Yleisö oli lopussa aika lämpimänä ja itekin kyllä kannatin Evertonia. Giggs ei ollut terveenä, joten yksi omista suosikeista jäi näkemättä, mutta oli hieno nähdä Owen, Rooney, Van der Sar ja kumppanit livenä. Ja LA Galaxystä Evertonissa lainalla oleva Landon Donovan on myös kova pelimies.
Matsin jälkeen käytiin vegeruokapaikassa ja tilasin varmaan elämäni ekan kasvisaterian. Ja söin sen. Ei tullut mitään vaikutuksia tai oloja. Mutta ei toisaalta mustakaan vegaania.
Kokonaisuudessa pian loppuva viikko on ollut aika työntäyteinen, kuten edellinenkin. Ei oo paljon tuon Liverpoolin reissun lisäksi ehtinyt maisemia katella, mitä vähän lenkillä. Kävinkin Old Traffordilla juoksentelemassa. Kämpältä juoksee sinne jossain puolessa tunnissa, takaisintullessa LUULIN tietäväni reitin ja vedin tietysti jostain kohdasta väärin ja paikansin kohta itteäni kartalta vartin verran. No, ei siinä mitään kunhan vain kerkiää valoisalla kotiin. Old Trafford näytti aika massiiviselta, mutta ei puljusta pihalta päin saanut oikein kokonaiskuvaa (kirjaimellisestikaan) Tavoitteeksi vois ottaa, että pääsis sisälläkin käymään kevään aikana.
Ens viikolla kirjoittamista, skriivaamista, ideointia, ongelmanratkaisuyrityksiä jne. Ja toivottavasti parit mitalit ja näkökokemus Suomen lätkämatseista.


The Board. Tää on niitä kirjoitusjuttuja.

The Same...but only Different

Kirjoitinko jo joskus aiemmin, että yksi käsikirjoittajan - tai ainakin käsikirjoittamista opiskelevan - tärkeimpiä ominaisuuksia on ottaa palautetta vastaan ja oppia siitä. No juu, tänään sitä tuli taas, kun kävin opettaja C:n vastaanotolla. Olin tehnyt muutoksia edellisen palautekerran jälkeen, mutta jo mennessä oli tunne, että ei olla lähelläkään valmista. Ja jos itellä on tuollainen tunne niin tavallaan odottaakin, että tulisi uusia korjausehdotuksia. C. näki mun jutussa edelleen ratkaisemattomia kohtia ja juttuja, jotka ei ole uskottavia. Sain aika läjän korjausehdotuksia ja ehdin sanomaan, että taisin napata liian vaikean aiheen (ryöstö) ekaks leffaks. C. sanoi, että ei ollenkaan, nyt pitää vain tehdä töitä ja hyvä siitä tulee. Sain palautetta, että taas oli menty eteenpäin, mikä on tietty hyvä. Ja jotenkin tapaamisen jälkeen oli pirun hyvä fiilis, vaikka taas täytyy alkaa muokkaamaan uudestaan, siis vissiin kahdeksatta versiota treatmentista. Jotenkin vain tuntui, että nyt on kaks vaihtoehtoo, alkaa rutista tai sitten laittaa haalarit päälle ja alkaa hommiin. Ja rutisemaan tänne ei ole tultu. Kävinkin heti ostamassa kokonaiset kolme erikokoista luonnoslehtiötä, joille voi kivasti alkaa miettimään uusia juonikuvioita.
C. heitteli esimerkkejä elokuvista ja olin sattunut lueskelemaan Blake Snyderin kässärioppaasta "Save the Cat", että periaatteessa ihmiset haluavat samaa tarinaa, mutta vain vähän eri muodossa (the same, but different). Eli pitäisi keksiä jotain uutta ja omaa, mutta silti mennä kaavan mukaan. Se mulla olis nyt edessä ja se on vaikeaa. Mutta on se sitten hienoa, jos onnistuu punttaamaan uudet ideat kasaan ja ne vielä toimii.
Kun käppäilin kirjakaupasta bussipysäkille niin katselin, että kauppakadulle oli kerääntynyt normaalia enemmän väkeä. Ne ihmetteli sellaista katutaiteilijaa, joka pysyy paikallaan ja tekee sitten jotain jos sille annetaan rahaa. Oon nähnyt noita ennenkin ja olisin varmaan kävellyt ohi, mutta jokin kiinnitti huomion. Se tyyppi ikään kuin istui ilmassa, ilman mitään tuolia. Ja kaikki tuntui ihmettelevän, miten se sen teki. Ja varmasti se tyyppi sai ihmiset kiinnostumaan ja antamaan rahaa sen erilaisuuden takia. Ainakin mä pysähdyin ottamaan kuvan ja antamaan muutaman kolikon sen takia. Tiedän, että luultavasti sillä oli joku rautaputkiviritelmä puvun sisällä, mutta se oli arvoitus ja kiinnitti huomion ja mielenkiinnon. Loistava veto. The Same, but only Different.


Poikahan on tekuri!

Samalla kävelymatkalla näin vielä toisen ihmispatsaan, mutta siinä ei ollut mitän erikoista. Se jäi varjoon, vaikka oli varmaan ihan hyvä sekin. Elämä on...
Sitten yksi feissari tuli kyselemään jotain ja ei se sitten alkanut myymään mitään, kun en asu täällä pitkäaikaisesti. Plikka kyseli kuitenkin mitä teen ja kun kuuli että opiskelen kässäröintiä niin sanoi olevansa näyttelijä. Sitten toivotettiin toisillemme onnea ja hyvää päivänjatkoa. Aika hauska olis tietää, tuleeko se joskus pärjäämään näyttelijäntyöllä, ettei tarvis laittaa paikallisen SPRn tms. liivejä päälle. Tai tulenko ite pärjäämään kirjoittamisella?

Olympiakuumetta talvisodan hengessä

Kisastudio "Ford Madox"

Heti alkuun selitys ontuvaan vertaukseen otsikossa. No eihän nää näytä kisoja juuri yhtään tai sitten sieltä tulee jotain kelkkailua (mikä muuten näyttää kovien äijien lajilta). Eli tälläkin hetkellä kuuntelen Radio Suomen nettilähetystä, ei tv-kuvaa. Videokuvaa näkyis kyllä kisasivujen kautta, mutta pätkii pätkii. No, eipä siellä paljoo ole vielä nekemistä ollutkaan, mutta irheiluhullun on vaikea olla lievässä pimennossa. Netti tulee ehkä kuun vaihteessa eli kisat menee nyt vähän näin, damn.
Tänään olen pitänyt intistä tutun HL-päivän. Eli hoitanut käytännön asioita. Sain makseltua laskuja ja kirjoitettua yhden kirja-arvostelun, sovittua muita juttuja, siivosin huoneen ja ehdin käydä jopa uimassa. Allas oli aika täynnä, mutta hyvää vaihtelua se silti oli lenkkeilyyn, mitä on tullut harrastettua aika paljon. Torstaina kävin juosten suht kaukana yhdellä kansallispuistoalueella, mutta sinne meni sen verran aikaa ja alkoi hämärtää, että piti kääntyä takaisin. Mutta ehdottomasti pitää tutustua siihen myöhemmin.
Uimareissusta vielä muutamia kulttuurieroja: pukuhuoneessa ei tosiaan ole suotavaa vetä munasilleen, vaan mennään koppiin vaihtamaan kamppeet ja siitä uimahousut päällä suihkuun ja saunaan ja uimaan. Joo, sauna oli, luki oikein että Nordic finnish sauna. Muuten ihan jees, mutta siellä ei ollut kiuasta, mihin heittää vettä. Ja suihkussa siis uimahousut päällä silloinkin, kun haluaa pestä itsensä pois. Hrmph!


Kiinalaisen uudenvuoden pirskeitä..olin paikalla noin 2 minuuttia.

Viikonloppu meni aika vahvasti kirjoitustunnelmissa. Tarkoituksena oli saada treatment postiin sunnuntai-iltaan mennessä ja se tarkoitti paljon työtä. Homma meni melko lailla uusiksi (jälleen), mutta pikku hiljaa sain pala palalta puntattua homman kasaan. Sitä en tiedä, miten hyvä se on, mutta toivottavasti ainakin vähän olisi mennyt taas eteenpäin. Lyhyenä tietoiskuna mahdollisille lukijoille kässärin perusjuoni: paperitehtaan väliportaan pomo auttaa tehtaanjohtajaa ajamaan tehtaan alas ja hyötymään tehdaskaupoista ulkomaille. Päähenkilömme tekee tämän siinä uskossa, että hyötyy itsekin. Vaan pomo sanoo, että fudut tulee sullekin. Lisäksi pomo vehtaa päähenkilömme vaimon kanssa. Päähenkilöllä menee kaikki vihkoon ja epätoivon ja kostonhimon ajamana hän päästää ryöstää pomolta tämän pimeästi saamat rahat. Tähän hän tarvitsee apua, mutta eihän paperityöläiset tiedä mitään ryöstelystä ja toisaalta kukaan ei oikein arvosta päähenkilöämme, joka juuri oli potkimassa väkeä pihalle. Esteitä siis on, mutta pohjana on amatööriryöstötarina. Ja esim. tämä muutos, että päähenkilö on ollut mukana huijaamassa rahoja aluksi, tuli vasta nyt. Se taas vaikuttaa niin moneen asiaan myöhemmässä vaiheessa, että muutoksia pitää tehdä. Alkuaika täällä on vielä vahvistanutkin sitä, mitä syksyn opiskelut jo Suomessa osoittivat. Valmista ei todellakaan tule kerralla tai välttämättä edes kymmenellä. Oma työ pitää olla valmis kääntämään ympäri ja palautetta on osattava ottaa vastaan.
Sunnuntaina oli kiinalaiset uudenvuoden pirskeet ja nekin meni kirjoittaessa ohi. Yritin vielä ehtiä katsomaan ilotulitusta illalla, mutta könötin bussissa kun paukkui ja lopulta ehdin nähdä kerrostalojen välistä rhkä viiden sekunnin ajan jonkun räjähdyksen.

Everton, Everton, Evertoon...

Minä, stadion ja lippu. Huomaa riehakas ilme.

Everton, Everton, Evertooooo-on
Everton, Everton, Evertoon
Everton, E-VER-TON

Eli ekan valioliigamatsikin on hoidettu pois alta. Brittiläisen koulukaverini Graham oli jo Suomessa lupaillut, että vie halukkaita katsomaan Evertonin peliä (jonka intohimoinen kannattaja itse on). Tiistaina meillä oli jokaviikkoinen (!) koulupäivä ja koulun jälkeen istuskeltiin Grahamin ja Tommin kanssa pubissa ja G. heitti, että keskiviikkona Everton pelaisi sarjakärki Chelseaa vastaan. Saman tien luvattiin lähteä jos liput saadaan ja keskiviikkoaamuna se onnistui luottokortitse/puhelimitse. Jea!
Aamupäivä tehtiin kuka mitäkin ja lähdettiin junalla Martinin ja Tommin kanssa Liverpooliin. Siellä Graham näytti paikkoja ja käytiin mm. The Cavern Clubilla, missä eräs The Beatles-orkesteri tapasi vetää keikkaa nuorempana.


Ovi.

Matsivalinta meni aika lailla nappiin. Sarjakärkeä vastaan pelannut Everton tuli maalin tappiolta 2-1 voittoon, vaikka molemmat maalit tehnyt Louis Saha tyri rankkarin. Eli nähtiin myös Cechin hieno torjunta. Oli hieno nähdä myös yleisön reaktioita ja sitä paloa, mikä vähän kokeneemmilla naisihmisilläkin on. Futis vain kiinnostaa täällä (lähes) kaikkia. Tiistaina kun oltiin koulun jälkeen pubissa (ilmeisesti manun pienin pubi vai oliko koko maan) niin siellä tuli juteltua parille paikalliselle tyypille, jotka oli Man Cityn kausikorttilaisia. Ja futiksesta tuli juteltua aika lailla. Toisen veli muuten oli asunut Suomessa jotain 25 vuotta eikä se ollut silti ikinä käynyt kattomassa sitä.


Englannin Parkanossa. Toivottavasti liverpoolilaisilla on huumorintajua..ja parkanolaisilla.

Mutta Liverpool näytti siis hyvät puolensa ja sinne pitää mennä uudestaankin. Junalippu eestaas oli alle 10 puntaa ja aikaa meni noin 45 min suuntaansa. Vähä ku Tampereelta Parkanoon, eli jos Manse on Suomen Manchester niin Liverpool on sitten Englannin Parkano.

Tänään tein taas tutustumisreissun lähialueeseen juoksupelillä. Päätin käydä vähän kauempana olevalla kansallispuistoalueella ja sinne menikin reilu puoli tuntia. Kun pääsin mukavalle nummialueelle niin kello ja aurinko näyttivät sen verran, että oli parempi lähteä kotiin päin. Täällä ei kannata kovin paljon kekkaloida yksin pimeällä. Nummella nyt ei varmaan olis ollut kuin suohirviöitä ja niiden kanssa kyllä pärjää.
Nyt on tullut liikuttua ihan hyvin ja se on mulle tosi tärkeää jos haluaa jaksaa kirjoittamishommaa päivästä toiseen. Maanantaina testasin paikallisen salin. Ei irtotankoja eikä penkkiä, pirusti juoksumattoja ja cross-trainereita. Vähän ahdastakin ja huonoa musaa liian lujalla, mutta oli silti ihan mukava käydä.

Kässäritilanne on se, että tiistaina treatment taas revittiin ympäri ja vaikka sen sanottiin menneen eteenpäin niin aika paljon pitää tehdä muutoksia. Tuohon muutostarpeeseen on silti jotenkin jo tottunut ja tällä kerralla ainakin tuntuu, että niiden muutosten kautta kässäri paranee. Nyt pitäis painaa tekstin kanssa tiukasti että saa sen siihen kuntoon, että saisi hyväksynnän aloittaa varsinaisen dialogin kirjoittaminen. Lisäksi pitäis hilata unirytmiä ihan vähän taaksepäin. Ei se pahasti ole väärässä, mutta mieluummin aloittaisi vähän aikaisemmin työt niin ei tulisi niin nopeasti pimeä.

Juhuu, se on sitte olympialaiset. Herättää ristiriitaisia tunnelmia, koska en kaipaisi toisaalta mitään lisäohjelmaa kirjoittamisen, urheilun ja maahan tutustumisen lisäksi. Mutta urheiluhullu sisälläni ei voi olla innostumatta. Tässä olis tulossa Everton-ManU, mutta piti tarkistaa eka, että ei tuu mitään tärkeetä suomalaislajia silloin :)
Toivotaan nyt, että se 10 mitali raja rikkuis ja äijät ottais lätkästä jonkun värisen. Nettiä meillä ei oo kämpällä edelleenkään mutta kämppiksellä on telkkari ja BBC näyttää kisoja. Ruotsi-Suomi matsia se ei ilmeisesti näytä ja se tulee klo 5 aamulla tätä aikaa. Yks vaihtoehto on mennä pubin ulkopuolelle ja koittaa, pääseekö niiden lähiverkkoon ja sitten netistä kuva päälle ja Suomi-huudot kehiin. Olishan sekin kokemus.

Ukraina 2012

Arvokas raatimme seuraamassa huippujännittäviä EM-lohkoarvontoja.

Tilaisko heti liput vai katsotaanko nyt ne karsinnat ensin? Oltiin aamulla Tommin kanssa katsomassa kantispubissa futiksen EM-lohkoarvonnat. Suomi saatiin jännitettyä suhteellisen mukavaan lohkoon, jos sellaisia edes on. Ruotsi ja Hollanti ovat tietty pahoja, mutta mieluummin ne kuin esim. A-lohkon Saksa ja Turkki tai Italia tai Espanja. Nyt on ainakin hetken aikaa taas sellainen toiveikas fiilis. Jos tällä kertaa. Muistuu mieleen jokukin talvinen aamu varmaan 1990-luvun lopulta, kun velipoika Antin kanssa käveltin pimeää tietä bussipysäkille ja laskettiin, miten Suomen pitää pelata, että paikka kisoissa aukeaisi. Läheltä piti silloin ja lähelle on päästy sen jälkeenkin. Mites käy tällä kertaa?
Sunnuntaiaamu on mennyt jälleen kerran Ford Meadox Brown-pubissa. Siis arvontojen ihmetteleminen ja sen jälkeen kouluhommia ja nyt blogia. Ulkona on vähän harmaa keli, joten yksi päivä rauhassa kotikulmilla ei ole huono. Eilen olin kämppiskoulukaverini Villen kanssa kaupungilla katsomassa paikallista teatteriesitystä. Tai siinä oli tuntiin pakattu neljä esitystä. Kaikissa oli eri näyttelijät, kaksi esityksistä puhdasta komediaa ja yksi vähän mustempaa ja yksi meni tosi tummaksi ja enemmän draaman puolelle. Komediapläjäykset oli tosi hyviä, välillä tuntui kuin olis ollut Ruuvit löysällä-sarjan show-yleisössä. Kun britit tekee komediaa omasta innostuksestaa futikseen ollaan hauskan äärellä. Esityksen jälkeen käytiin syömässä ja otin myyjän suosituksesta merisuola-valkosipuli-balsam(mitä onkaan)-pizzan. Oli hyvää ja varmaan eka pizza minkä söin, missä ei ollut lihaa tai kanaa. Illalla pidettiin Tapsan huoneessa pienet kitarajamit. Siinä tunsi olevansa aika kovassa seurassa, mutta tulipa opittuakin pari biisiä. pitäis kyllä kevään aikana koittaa opetella vähän tekniikkaakin.
Nyt voisi pitää loppupäivän vapaana kirjoittamisesta. Eilen aloitin uuden Star Trekin katsomisen. Lupaavasti ainakin alkoi. Eli sitä sitten ainakin.


Jamjam.

Katoin muuten piruuttani brittiläisen lätkäliigan nettisivuja. Niillä on liigassa kahdeksan joukkuetta ja ainakin yhden jäähallin kapasiteetti oli 2000 katsojaa. Mitähän Kankaanpään halliin mahtuu? Harmi että liigassa ei kiekkoile yhtään suomalaista, olis voinut mennä hurraamaan.

Getting to know my hoods..

Kannattaa juu vähä kattella kuinka kulkee.

Nyt just on päällimmäisenä mielessä, että mihin aika täällä oikein menee? Ei ole töitä, kouluhommia pitäisi tehdä muutama tunti päivässä ja loput jäisi elämiseen ja olemiseen. Mutta onkohan sitten tullut heilahdeltua paikasta toiseen liikaakin, kun tuntuu, että ei ole oikein edes hengähtää ehtinyt.
Keskiviikkona käytiin Martinin kanssa katsomassa Avatar. Olihan se aika näyttävä tekele ja yleissivistykseen kuuluva. Ja uskon, että 3D-tekniikka on vasta kehityksensä alussa.


Juhan 3D-ilme.

Ennen leffaa pyörittiin kaupungilla, lähinnä ostoksilla. Ostin vähän julisteita ja Nokian halpismallin ja brittisimin siihen. Ennen leffaa söin myös puolet melko etovasta fish&chips-annoksesta. Rasvaa oli meinaan sen verran, että sillä talilla olis ruokkinut yhden pihan pikkulinnut koko helmikuun. Yäh...
Illalla pääsin aloittamaan kässärini ekaa näytöstä. Eilen ja tänään jatkoin sitä ja tekstiä tulee verrattain helposti, kun treatmenttia on hakattu sen verran kauan. Aamulla koitan aloittaa työt heti aamupalan jälkeen ja saada ne tehtyä siten, että ilta olis vapaa. Eilen se onnistui, tänään ei. Tunti vielä pitäis kirjoitella tänään ja kello on kohta 22.
Eilen ja tänään käytiin Tommin kanssa lenkillä ja omat hoodit alkaa tulla yhä tutummiksi. Siinä juostessa sanoin, että jotenkin kaikki kadut ja talot on täällä viehättävämmän näköisiä kuin Suomessa. Täällä on sellainen elämisen maku, eli suomeksi sanottuna on likaisempaa ja sekaisempaa. Suomessa on siistiä ja hyvähän se on, mutta ite tykkään tosi paljon nykyisten asuinkulmien tyylistä. Puutarhatonttuja ei vain ole näkynyt, kummaa.


In a tree.

Tänään olin myös yksinpäin kaupungilla ostoksilla. Tärkein hankinta oli selkäreppu, mikä tuli krooniselle niskahartiavaivaiselle tarpeeseen. Meinas vain olla ongelmia sen ostamisessa kun visa ei suostu vinkumaan. Jotain häikkää kai luottorajoissa. Onneksi oli muutama kymppi euroja ja posti oli vielä auki. Mukaan tarttui myös mm. päiväpeitto ja suojuskotelo Macille, mikä oli ryöttäsen kallis, mutta ostin sen silti.


Manun keskustaa

Nyt tuntuu siltä, että huomisen vois ottaa aivan rauhassa kotosalla ja lähialueella. Vois katella vaikka leffaa ja lueskella kirjaa. Ja tietty kirjoittaa. Kai jonkun välipäivänkin vois pitää, mutta ehkä tässä tulee reissuja sun muita, mitkä teettää välipäiviä työskentelyyn.
Viikko oltu uudessa väliaikaisessa kodissa ja hyvältä tuntuu. Kouluhommat on rullattu käyntiin, kämppä ja huone alkaa olla sisustettuna ja kaupunkiakin tuntee jo jonkun verran. Sen huomion olen tehnyt, että ilman nettiä, suomalaista lehteä ja telkkaria pysyy asumaan vallan hyvin eikä aika tule yhtään pitkäksi. Toki käyn netissä päivittäin, mutta aika vähän tulee aikaa siihen käytettyä. Lujea kannattaa aina, mutta ehkä muutaman kuukauden loma Aamulehdestä ei haittaa.
Ei muuta etiäppäin.

Cloudy Island

Perinteinen rittiläinen maisema

Juu, pilvistä on. Eilen sateli koko päivän, nyt vain pilvittelee. Mutta ainakin pääsi skippaamaan Suomen räntäkelit. Sunnuntaina kun olin lenkillä niin oli ihan huippukelit ehkä +6 ja aurinko paistoi. Kävin ostamassa lähisparista (24h) pokkarikartan ja lähdin hölkkäilemään. Oli siistiä juoksennella ympäriinsä ja välillä tarkastella kartasta missä päin mennään. Koitin hakeutua puistoalueille ja lähellä olikin yksi hieno sellainen Lammen pinta oli jäässä ja valkoinen lumesta, vaikka muuten täällä ei ole lunta. Lintuja tepasteli jäällä ja ihmisiä puistossa. Siellä oli intialaisporukan krikettipelit menossa ja tuli omat höntsyt mieleen. Samaa settiä, eri paketissa. Lenkki venyi puolitoistatuntiseksi kun vähän innostuin, välillä piti tosin pysähtyä ja ihmetellä kartasta missä ollaan. Pitää ehdottomasti heittää lenkkiä uudestaan. Kuvia ei tuolta reissulta ole, mutta ehkä seuraavalta kerralta sitten. Sunnuntaina myös kirjoittelin treatmentiä, jonka deadline oli tiistai-aamuna.

Maanantaina piti tehdä kirjoitustyötä enemmänkin. Päivällä kävin kuitenkin koulukaverini/kämppikseni Martinin kanssa pelaamassa sulkista läheisellä kunnallisella urheilutalolla. Martin oli bongannut sen kauppamatkalla ja mentiin ns. ohhoon päälle katsomaan, pääseekö pelailemaan. No pääsihän sinne. Ja seillä oli myös sali ja uima-altaat ja saunat. On vissiin vähän karummalla alueella, mutta eiköhän sinne ainakin valoisalla kehtaa mennä. Oli muuten hauska näky kun joku kaksmetrinen tummaihoinen, pitkärastainen kaveri pelas vaimari päällä pingistä toisen yhtä katu-uskottavan äijän kanssa :)
Sulkareissulla käytiin myös kaupassa ja asioin itsepalvelukassalla Se olikin aikamoinen elämys. Koneet korvaavat ihmisen, kuten jo V. Korvala aikoinaan totesi. Mutta meinasin unohtaa kassini siihen kassalle ja itse jouduin muistamaan sen. Ihmiskassa olisi huutanut "Aye, your bag, mister!"
Illalla yritin puristaa treatmentin (kertauksena, muutaman sivun tiivistelmä elokuvan juonesta, minkä pohjalta kässäri kirjoitetaan) valmiiksi. Jouduin tekemään aika lailla uusiksi ja lopulta hakkasin tekstiä kasaan koko illan. Macin akussa oli jäljellä virtaa ehkä 5 min. kun sain hommat tehtyä..MacGyver-musiikki vain puuttui taustalta, olishan sen voinut Spotifysta laittaa soimaan.

Eilen oli eka koulupäivä. Sateessa suunnistettiin Salfordin yliopistolle ja alettiin opiskella. Mun treatmentiä ei luettu vielä eilen, joten saan palautteen siitä vasta viikon päästä.Tunteja on vain tiistaisin ja joskus perjantaisin, mikä takaa tietyn vapauden. Mutta tekstiä pitää tuottaa jatkuvasti, ainakin jos haluaa palautetta. Eli itsekuria täytyis olla. Pitää jonkunlainen lukujärjestys varmaan laatia. Nytkin pitäis periaatteessa kirjoittaa jotain muuta kuin blogia. Keksinkin puolivahingossa hyvän viisauden aamupalalla. "Mä aion kirjoittaa joka päivä. En vain tiedä vielä, aloitanko tänään vai huomenna."
Sehän tässä on, että kun on viikko seuraavaan kontaktituntiin niin voisi lähteä vaikka viikoksi Skotlantiin kiertelemään. On erittäin jännä ja uusi tilanne. Vaikka Suomessakin opiskelu on ollut pidemmän aikaa oman maun mukaan suunniteltua, on tilanne nyt ihan eri kun ei esim. tarvitse herätä aikaisin kouluun.

Tänään olis tarkoitus lähteä katsomaan kaupungin keskustaa päivännäöllä, parina iltana siellä on jo poikettu. Ja kiertelyn jälkeen katsomaan Avatar, jos Manussa vaikka tekniikka pelaisi.