Kokovartaloherne nenään

Okei, ei mellakka kiva ole, mutta on se oikeasti vähän naurettavaa, kun naispääministeriä ei saa sanoa kokovartaloministeriksi. Suomi on hyvä maa, mutta ei nyt ihan joka asiasta tarvitse hössöttää ja vetää hernettä nenään. Ja jos tosiaan on niin, että tämä Keskon pomo on ajanut tasa-arvoa yrityksessä niin voisiko ihan vaikka antaa mennä huumorina läpi? Oppiipa tästä taas sen, että tietyssä asemassa oleva ei voi tässä maassa sanoa yhtään mitään. Saman tien on kimpussa kaikki muut arvot tasa-arvon alle polkevat piirit. Ymmärrän vielä Audimiehen kommenttien paheksumisen (vaikka siinäkin muistaakseni meni vähän ylireagoinnin puolelle), mutta eikö enää saa sanoa mitään?
Toki on ymmärrettävä nollatolerantikkojen pointti. Tiukka linja pitää parhaiten ja siitä ei lipsuta. Ei rasismiakaan voi kitkeä, jos sunnuntaisin saa kertoa yhden neekerivitsin.
Omalta kohdaltani kannatan tasa-arvoa, maailmanrauhaa, luontokappaleiden välistä ystävyyttä ja Porin Ässiä, mutta kannatan myös huumoria melko lailla sen kaikissa muodoissa. Mielestäni huumorin yksi piirre on suvaitsevaisuus. Ja se, ettei oteta aina kaikkea niin perhanan vakavasti.
Hauskinta hommassa on se, että eniten nenilleen tästä taitaa saada kukkahattutätien puolue, ei suinkaan Kesko-mies. Ainakin toivon näin.

Jos muuten ei saa sanoa ministeriä kokovartaloministeriksi hyvässä mielessä niin mitä sitten saa sanoa? Saako lohkaista, että pääministeri on vain pääministeri, että ei tuo kokovartaloksi taivu millään (hei, tajusin muuten vasta nyt tuon pää-kokovartalojutun..hehe).
Sopiiko siis millään muotoa puuttua pääminiserin ulkonäköön? Edes silloin, kun pääministeri on antanut haastattelun naistenlehdelle ja poseerannut?
Jänniä juttuja.
Itse taidan äänestää ulkonäön perusteella.

Tampere Helsinki/Espoo All Night Long

Tästähän alkaa tulla tapa. Yhdistetty työ- ja hupiviikonloppu pk-seudulla.

Top10-listalle pääsevät (ei paremmuusjärjestyksessä) seuraavat jutut:

1. Uusi biisi juhamatille. I Would Kill You For You. Toimii.
2. Yhteiset omat biisit Antin kanssa ekaa kertaa yhteissoitossa (Pipa ja Ihminen) ja heti natsasi.
3. Temppeli-dokkarin näkeminen docpoint-festareilla.
4. 1h26min pituinen lenkki Villen ja Masan kanssa, n. 14 km. Kovan sykkeen hyvä lenkki, kiitos Veturi-Villen.
5. Menolippu-lautapelisessiot. Perjantai-iltana. Ilman kossua. Toimii.


Top-listan numero 5.

6. Onnistunut projektipalaveri pubissa. Töitä ja kaljaa samaan aikaan. Toimii.
7. Parin Office-jakson vahtaaminen. Todellakin toimii.
8. Ristikkoperunat ja HK:n Sininen. Tarviiko edes sanoa.
9. Ässät vei. Uuh.
10. Työnantaja maksaa junamatkat. Sweet.

The Great One

Hieno mies.

Wayne on nyt 5 ja 0, hiphiphei. Veikkaan, että Korvaluoman pappapeleissä veis vielä aika suvereenisti ;)

Ajan henki ja käyttö

Konditionaalin toteutumisprosentti on noin 92 prosenttia pienempi kuin imperatiivin.

Tämä tuli mieleeni lenkillä (Jaanan mielestä pelottavaa aivotyöskentelyä lenkillä). Ajattelin aikani kuluksi aikaa ja niinhän se on, että ne kaikki pitäisi-jutut, mitä miettii, jää suurimmaksi osaksi tekemättä. Pitäisi käydä uimassa, voisi alkaa kasvattaa chiliä, haluaisi irokeesin. Mutta se irokeesi ja chilipuska on lähellä totta vasta silloin, kun hommaa irokeesin ja ostaa chilinsiemenet. Se konditionaalikynnys on ainakin ylitetty.

Ajankäyttöäkin mietin. Olen aika kova aikatauluttamaan ja luulen, että sen avulla minulla on myös enemmän vapaa-aikaa. Sillä vaikka olen osaksi työhullu, minulla on myös paljon harastuksia. Ja ihmisiä, joiden seurassa haluan (usein myös haluaisin, jolloin emme siis näe) olla. Silti melko usein vaivaa ajatus, että ei ehdi Kirjoja on jonossa kymmenen ja sata. Elokuvia saman verran. Valtioita monta, mantereita kolme (+ Antarktis). Haluaisin oppia myös kitarasoolot ja osallistua seikkailukisaan jenkeissä. Ruokaa on kiva syödä ravintolassa, teatteria katsoa.

Millä ajalla? Hyvä, kun Aamulehden ehtii lukea.

Valintoja. Ensi kesänä en mene töihin.

Luin lehdestä haastattelun Tuomas Enbuskesta. Tuomas Enbuske tekee paljon ja lukee paljon (seuraa sen seitsemää lehteä). Lenkillä se ei ilmeisesti käy paljon, mutta kumminkin...

Enbuske sanoi seuraavaa: "Olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että olen oppinut keskittymään, lopettamaan turhan hinkkaamisen ja pyörimisen. Koetan kaikin voimin minimoida työhön käyttämäni ajan ja lähteä kotiin, kun olen saanut homman tehtyä, koska minulla on muutakin elämää."

Jospa vaikka miettisitte sitä...ei vaan, miettikää sitä.

Juhlan aika

Maisemantynkää.

Pikkujoulukausi voidaan julistaa päättyneeksi. TT-Pikkuset saatiin siis juhlittua, lahjat vaihdettua, paljut lämmitettyä, saunat saunottua, avannot hakattua jen. Porukkaa saatiin hyvin paikalle, mitä ny yks ei kerenny viidakosta paikalle, toinen katteli Chris Simonia kämppiksen telkkarista, kolmas hoiti kissoja (?). Masan ja Santun kanssa mentiin mökille jo hyvissä ajoin lämmittämään paikkoja ja valmistelemaan iltaa.



Avanto? Todellakin.


Siinä se o.


Järvihirviö - se tulee päin!

Sää oli aivan mahtava (otin nolla kuvaa omalla kamerallani, mutta tässä on Masan ottamia tai Masan kameralla, itse asiassa Masan isän kameralla, otettuja, Masan käsittelemiä, kuvia), -25 ja täysi pouta ja auringonpaiste. Tuntui, että mökille olisi voinut viihtyä vaikka koko viikon(lopun). Pikkuhiljaa muutakin porukkaa alkoi saapua ja saatiin pörinä käyntiin. Toki piti myös heittää jääkävelyseko ja jättää jäähän tt-lukion allekirjoitus.
Itse vaihdoin pian pakkasvarusteet pukuun ja anopin 60-vuotissynttäreihin. Taas tuli mieleen, että sen kravattisolmun voisi opetella. Onneksi porukat oli kutsuttu samoihin bileisiin ja sain isännältä jelppiä. Pitäisköhän kuitenkin opetella se solmu? Vai vasta 30-vuotiaana?
Synttäreillä oli hyvä meininki, texaspöytä, ruokaa ja juomaa. Vähän jäi kuitenkin kaivelemaan oma itseni ja käytös tällaisissa päällekkäisissä menoissa. Lähdin nimittäin takaisin pikkujouluihin ja väkisinkin alkoi miettiä, millä tavalla näissä tilanteissa toimii. Aika paljon kun tulee päällekkäisiä menoja ja sitten pitää valita, missä on ja miten priorisoi. Nyt kyseessä oli kaksi juhlaa, joista poissaolo ei kummassakaan tapauksessa tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Niinpä suhasin molempia paikkoja illan mittaan ja kieltämättä jäi vähän sellainen suhaamisen maku. Ja siitä sitten miettimään, että miten paljon tällaisissakin tilanteissa pitäisi miettiä sitä omaa iltaa ja miten paljon sitä, mitä muut ajattelevat? Jos kaverit ilostuvat, kun palaan takaisin mökille ja saunaan? Olisiko kuitenkin kohteliasta viettää ilta rauhassa syntymäpäiväjuhlissa? Oliko yleisessä kuvassa paras ratkaisu kuitenkin se, että olin vähän joka paikassa? Miten paljon pitää ajatella muiden mukavuutta ja miten paljon omaansa?
Tunnistan itsessäni itsekkään ihmisen, mutta se luonteenpiirre on aika vaikea määritellä. Mielestäni otan kuitenkin myös toisia huomioon, väittäisin jopa saaneeni syntymälahjana hyppysellisen empatiaa ja kuuntelemisen lahjaa. Mutta mikään miellyttäjä en ole, enkä haluakaan olla. Ei elämää kannata niinkään elää, että tekee isolla stressillä asioita niin, että kaikilla nyt vain olisi mahdollisimman mukavaa ja ettei vain kenelläkään olisi mitään sanomista. Sillä ihminen, joka miellyttää muita ja jättää itsensä paitsioon, löytää tämänkin edestään. Ja sitten räjähtää tai kytee pitkään ja katkerasti.
Enhän minä tällä elämänkokemuksella, yhtään konkurssia ja sotaa kokemattomana tietenkään yhtään mistään voi mitään tietää, kunhan vain tuli mieleen.


Taidekuva by Masa.


Lenkkitouhut on menneet muuten viime päivinä ihan mukavasti, polvi ei ole pahemmin kuittaillut. Taisi olla hyvä tuo pyöräilyn jättäminen vähemmälle.

Kirjoittamispuolesta sen verran, että seuraava reilu kuukausi on aika haipakkaa. Varmaan pari seuraavaa viikkoa voi mennä ihan normaaleilla yöunilla, mutta jos edistystä ei ole tapahtunut siinä ajassa tarpeeksi niin niistä aletaan nipistää. Koska urheilemisesta, telkkarin vahtaamisesta, kitaroinnista, syömisestä ja juomisesta sitä en haluaisi tehdä.

99

Tämä on 99. blogipäivitykseni.
Onko tämä päivitys päivitysten kunkku, "The Great One"?

Enpä usko. Mitään isompaa ei nyt ole mielessä. Jotain oli, mutta se oli silloin, kun en ollut blogin äärellä.

Ai niin. Tästä saattaa tulla treeniblogi joksikin aikaa. Ehkä jopa syyskuuhun saakka. Toivottavasti. Ilmoittauduin nimittäin Berliinin maratonille. Ekat treenit päätöksen jälkeen (eilen) menivätkin oikein mukavasti: ehdin pyöräillä n 3 minuuttia kuntopyörällä, kun polvea alkoi kivistää. Poljin vartin verran, jonka jälkeen luovutin ja lähdin kiukkulenkille. Juokseminen meni paremmin. Kyllä tuo polvi vähän itteensä taisi ottaa, mutta tänään heitin tunnin lenkin ja ihan hyvin sujui. Sellainen pieni tuntemus polvessa oli, mutta ei se juoksua haitannut. Toivottavasti nyt menee tuolla pyöräilyn hetkellisellä lopettamisella.

Ai niin. Väännettiin Antin kanssa biisejä. Googledocs on ehkä Euroopan nerokkain ja paras tapa tehdä tuollaista A4:lle mahtuvaa tekstiä, jos tekee yhdessä. Tajunnanvirran tiheys on suurempi kuin W. Gretzkyn ja Edmontonin ylivoima vuonna 1985.

Lukijakysymys: Minkä vuoksi Wayne Gretzky tunki osan pelipaitaa jäkishousujen sisään?

Uusi vuosi ja käytetyt jutut

Fight.


Kun blogia on tullut päivitettyä yli vuosi niin huomaa, kuinka jutut alkavat väkisinkin toistaa itseään. Siis jos raportoi tekemisistään. Jouluna jouluillaan, uuveena saunotaan. Sitten palataan arkeen ja plaaplaa. Päiväkirja olisi kiva, mutta julkisesti kun ei kumminkaan aio kaikkia asioitaan pemotella niin se meni siinä. Toki blogiin uskaltaa aika paljon juttuja laittaa, eihän tätä lue kuin osa lähipiiristä ja kavereista, Supo ja CIA.

Pommi. Kameli.

Nyt ainakin lukee.

Jo männävuonna kokeilin erilaisia päivityksiä: välillä listoja, välillä reissuraporttia, runoa. Ennustan, että vuonna 2011 painotus tulee olemaan entistä enemmän yleisessä häröilyssä ja yhteisten tai omasta päästä nousevien keskustelunaiheiden sylkiämpäri.
Tällä hetkellä mieltä askarruttaa esim. suomen kielen asema. Luin lehtijutun, jonka mukaan Ranska on huolissaan kielensä aseman huononemisesta. Mikä sitten on suomen asema (pienellä, kun on kieli). Ite (puhekieltä) olen alkanut arvostaa entistä enemmän kotokieltä (oma sana) ja esim. (ei lyhennetä) biisien (puhekielinen ilmaus) sanoitusta yritellessäni kieli on taipunut automaattisesti suomeen. Ei englannissa toki mitään vikaa ole.

Niin, kuvia vois (puhekielinen lyhenne) koittaa laitella. Niistä näkee kaikkea. Vähän kuin Isonaurajan (se on lintu) reissublogista.


Kummitukset ja kummituspoika - taidekuva.


Traditional Christmas Time Walk.


Ette arvaa, monellako otolla "ydintalvi" meni purkkiin.


Laita nenäsi ruutuun kiinni. Montako koiraa näet?


No tässä se nyt on, se uusi mäkki.

UV

Olipa hieno vuodenvaihde hienossa porukassa.
Harvemminpa sitä oppii saman yön aikana sekä sen, mikä on blafondi että sen, mikä on flimmeri.
Morjes.