Selkounia, speksishow ja hyvää seuraa

Huhhuh nimittäin, aikamoinen vuorokausi takana. Läksin sunnuntaina kahden junalla Helsinkiin, tarkoituksenani päätyä katsomaan NääsPeksin esitystä kulttuuritalo Gloriassa. Kiertuebussi lähti matkaan jo aamun pimeyksinä, mutta itse päätin nukkua kunnolliset unet ja mennä junalla perässä. Järkevää myös siksi, että käsikirjoittajalla ei ole tässä vaiheessa enää muuta tehtävää kuin fiilistely ja siitä saa tarpeeksi shown aikana ja jälkeen. Hetken oli katkolla koko Helsinkiin lähtö suvussa sattuneen onnettomuuden vuoksi. Siinä taas muisti, että omat murheet ovat usein melko pieniä. Lauantai-iltana kuitenkin tuli tilanteen huomioon ottaen hyviä uutisia. Paranemista ja kaikkea hyvää, serkkupoika!


Junamatkustamisesta tykkään myös siksi, että junassa saa luettua hyvin. Nyt luin lehden lisäksi J.R.R. Tolkienin kirjeet-opusta. Reilu 500 sivua tarinasedän skriivauksia kirjekavereilleen. Teen kirjasta arvostelun, joten tavallaan kyseessä oli työmatka :) On kyllä vanhana Tolkien-fanina mielenkiintoista lukea, minkälaisia kirjeitä mies on kirjoittanut. Niistä saa aika hyvän kuvan siitä kiireestä ja paineesta, mitä kirjailija on kokenut. Äijä hoiti koko ajan työlästä professorin postia, kun puski eteenpäin Sormusten herraa ja muita kirjallisia töitään. Kunnioitettavaa.

Helsingin päädyssä kävin Antin, Erjan ja Villen (veli, sen avovaimo, pikkuserkku) kanssa Morrisonissa syömässä. Otin jonkun katkarapuburgerin, mikä sai vatsan toimimaan lähes välittömästi. Ranskikset olivat loistavia ja pöytäkeskustelut virkistäviä. Mietimme ainakin sitä, millä itse asiassa-sanan voisi korvata, vai voisiko sen jättää kokonaan käytöstä pois? Siihen tulokseen tultiin, että on se ainakin parempi kuin varsinkin nuorison suosima välimerkki v*ttu. Joka tapauksessa, oli hauska nähdä em. henkilöitä ja jutella rauhan tyvenessä. Syksyllä on ollut sen verran menoa koulun ja speksin kanssa, että sukukokoukset ovat jääneet vähemmälle.

A, E ja V tulivat katsomaan speksiä ja V näki shown ekaa kertaa. Mielestäni porukka veti Gloriassa hienon shown ja omstart-huudot olivat suurimmalta osalta hyviä. Näin valmiin esityksen nyt kolmatta kertaa kokonaan ja täytyy sanoa, että tykkään kovasti. Speksin rakenne (http://www.naaspeksi.fi/raina/speksi/) on niin omalaatuinen, että homma ei kirjaimellisesti mene ihan käsikirjoituksen mukaan. Se asettaa omat haasteensa kässärin luontivaiheessa, mutta antaa myös tiettyjä vapauksia. Teatterisuuntaus, mikä on vienyt mun sydämeni. Mos def.

Keikan jälkeen putsattiin paikka ja meikäläisen kuorma-autokortti tuli ekaa kertaa tarpeeseen inssin jälkeen (2001), kun hain ohjaajamme Tommin kanssa Mursuksi nimetyn keikkapakun hollille. Tämän jälkeen siirtyminen Otaniemeen Teekkarispeksin vieraaksi. Vieraille oltiin hyviä. Ruokaa, saunaa jne. oli riittävästi. Suuri osa pitkän päivän tehneestä kiertueporukasta väsähti aikaisin, muutamat päättivät valvoa aamupalaan asti. Kannatti, todistettiin Sakun kanssa kun hyvä mies puhui itse itsensä pihalle saunasta, näin toisen miehen melkein kuolevan nauruun ja kuulin kolmannelta hämärää, mutta mielenkiintoista faktaa selkounista. Nyt, kun olen kuullut, että joku oikeasti on onnistunut näkemään niitä, kiinnostaisi kovasti kokeilla. Hmm, sammuukohan valot, jos nyt painan katkaisijasta?

Aamupalan jälkeen meikäläinenkin sai bussiunta palloon pari tuntia, ja yleensä se on vaikeaa. Minulla onkin teoria: ihminen nukkuu missä vain jos se on tarpeeksi väsynyt (kiitos, kiitos). Kotona särvin vähän jääkaapin sisältöä ja jatkoin vielä unia. Tällä kertaa en ottanut niistä selkoa.

Huomenna ajattelin lähteä kotimaisemiin käymään. Viikonloput sen verran kiinni, mutta koulu loppui, joten arkena on aikaa. Tai aikaa ja aikaa, pitäisi rykäistä kässäriopintoihin liittyen pitkän leffan treatment eli muutaman sivun tiivistelmä kässäristä. Olen pykännyt sen parissa jo jonkin verran ja luulin olevani vakaalla pohjalla, mutta en ilmeisesti olekaan. Eli uudelleenkirjoitusta ja suunnittelua pitäisi tehdä. Tuntuu vain olevan pieni "resistance" päällä. Tiedättehän sen, kun vaikka siivoaa tai tiskaa (tai kirjoittaa blogia), ettei vain joudu aloittamaan sitä hommaa, mikä oikeasti pitäisi tehdä?

No, mutta nyt syömään.

Eka kerta

Onko bitti kynää mahtavampi?

Tämä ajatus on ollut mielessä kun olen suunnitellut, pitäisikö polkaista käyntiin oma blogi. Että tulisiko bittiavaruuteen näppäiltyä arjen ja juhlan tapahtumia useammin kuin paperille. Olen pitänyt päiväkirjaa ties kuinka monta kertaa elämäni aikana ja aina tuo harrastus on tyssännyt.

Välillä tuntuu, että tapahtuu niin paljon, että asioita olisi palvelus itseään kohtaan kirjata niitä ylös. Ja myös jälkeenpäin muistella, mitä on ollut mielessä silloin, kun ei tapahdu niin paljon.

Monelle syyn blogin perustamiseen antaa poikkeava ja uusi elämäntilanne, esimerkiksi matka, uusi ammatti tms. (Omaan perheeseeni tuli uusi jäsen noin kuukausi sitten: Sony Bravia, 40-tuumainen syntyessään. Merkittävä käännekohta.). Näin on käymässä itsellenikin. Tammikuun lopulla lennän Manchesteriin opiskelemaan elokuvakäsikirjoittamisen saloja. Vakaana pyrkimyksenä olisi kanavoida ajatuksia ensi keväänä myös blogin kautta. Mutta yhtä lailla yrityksenä on päivittää omaa elämää ja ajatuksia tänne muutenkin. Monta kertaa jälkeenpäin perusarjen tapahtumat ovat niitä jännittäviä ja yhtä muistettavia kuin Eiffeltorniin kiipeäminen.

That's been said, pieni pikakertaus nykytilanteeseen. Takana on melko hektinen, mutta mielenkiintoinen vuosi. Monen vuoden yrityksen jälkeen kesäpesti Aamulehdessä (urheilu), siitä suoraan koulunpenkille syyskuussa hakkaamaan päähän käsikirjoitusoppia (Tampereen ammattikorkeakoulun ja Salfordin yliopiston, Manchester, maisterinopintotsydeemi). Aikaa on vienyt myös teatteri. Lastenteatteriprojekti (oma panos ohjauksessa ja käsikirjoituksessa) pienen, mutta mahtavan tiimin kanssa kotiseudulle Kankaanpäähän sekä pieni koneiston osa NääsPeksin suurproduktiossa (käsis ja sanoitus). Vielä kun on onnistunut saamaan joitain lehtityövuoroja ja -tehtäviä syksyn aikana, ei ihan liikaa ole tarvinnut keksiä tekemistä itselleen. Ai niin, NääsPeksin improkurssin käyminen oli yksi syksyn kohokohdista, ja parilla improkeikalla on päässyt jo kokeilemaan omaa taitoa ja taidottomuutta lavalla. Heittäytyminen vaatii uskallusta, mutta palkitsee. Suosittelen.

Niin ja suuri ilonaihe tälle vuodelle on parin kaveripariskunnan perheenlisäys (lapsi, ei Bravia). Se, että sain kihlattuni Jaanan kanssa kunnian kummeilla Niila-pojan elämässä, antaa uskoa siihen, että ehkä kaiken oman elämän ja haaveiden ja kiireiden keskellä on pystynyt myös pitämään yhteden kavereihin ja perheeseen. Niila sai kummisedältään ensimmäiseksi lahjaksi Porin Ässät-tutin. Eihän pojasta voi tuon jälkeen tulla kuin hieno ihminen!

Porin Ässistä puheen ollen. Torstaina oli käsikirjoitusporukan syyslukukauden päättäjäiskemut teemalla artyparty. Jaanan baskeri mahtui jotenkuten, tosin loppuillasta (ja huhhuh oli muuten aikamoinen ehtoo) pidin päässä Grahamin (hämäävästi Woody Allenin näköinen brittiherrasmies ja koulukaveri) mulle antamaa karvahattua. Oon etsinyt Suomesta lämmintä lakkia kauan, mutta nyt sain kunnon reuhkan, mikä on ostettu Santa Monicasta (LA). Perjantaina Graham, Liz, Ville ja Tommi (kässäriopiskelijoita kaikki) tulivat katsomaan mun luo leffaa. Katsottiin De Niron pääosittama "What just happened". Samalla vähän yritettiin analysoida rainaa, mutta edellisillan meno ehkä vähän verotti. Mun mielestä ihan ookoo leffa, mutta sinne ookoo-laariin se jää Olipa syvää analyysiä, tätäkö meille opetetaan? Sen jälkeen katseltiin vielä Nelosella menossa ollutta Sotamies Ryania (yksi parhaista).

Brittikaksikko lähtee maanantai-aamuna takaisin kotiin, joten saattaa olla että nähdään seuraavan kerran tammi-helmi vaihteessa. Lento on buukattu tammikuun 29. päivälle. Sitä ennen olisi tarkoituksena lomailla, tehdä kouluhommia, nähdä kavereita, olla kotona, luistella, katsella leffoja, hiihtää, pelata sulkapalloa, kirjoittaa blogia ja lehtijuttuja...graduakin voisi yrittää, mutta taitaapi jäädä konditionaaliin.

Sunnuntaina pitäis lähteä suuntimaan kohti Helsinkiä ja kulttuuritalo Gloriaa. NääsPeksi esiintyy ja parin velipojan ja pikkserkun pitäisi tulla tsekkaamaan show. Uujea!