Eilen olin katsomassa Sormuksen ritarit Tampere-talossa sinfoniaorkesterin ja kuoron säestyksellä. Oli oikein jees, kyllä huomas miten tärkeä osa musiikki on elokuvaa. Tuli siinä sketsi-idea mieleen, kun katseli orkesterin soittajien toimintaa. Kun välillä ne tuntui juttelevan ihan omiansa, siis siinä vaiheessa kun eivät soittaneet. Niin sellainen tuli mieleen, että ois hyvä kontrasti kun ne soittais jotain herkkää ja sitten tulis tauko niin pri viulistia puhuis keskenään jotain oikein irstasta läppää. Ja sitten kohta taas jatkaisivat soittamista. Hehe. Ehkä käytän tätä joskus jossain.
Pesiskauden alku lähenee ja dokkarikuvaukset myös. Niistäkin jutuista voisi kirjoitella omat juttunsa, mutta jotenkin ei tahdo into riittää enää vuodattaa blogiin, kun muutenkin tulee päivät pitkät kirjoitettua ja luettua juttuja. Mutta ehkä kesällä olisi vähän aktiivisempaa, ainakin pari uutta ABC-kuvaa?
Pääsiäisenä oli hienot kelit ja hyvät pelit, tuli avattua futis- ja biitsikausi. Ja nyt on nuha.
lauantai 30. huhtikuuta 2011
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Matkailun ABC
Käytiin vähän avovaimon kanssa reisussa Suomessa. Hienoja maisemia ja kokemuksia, kyllä kannatti.
Vaajakoskella.
Heinolassa.
Kuortissa.
Savonlinnassa.
Mäntyharjulla.
Juvalla.
Hollolassa.
Tuuloksessa.
Vaajakoskella.
Heinolassa.
Kuortissa.
Savonlinnassa.
Mäntyharjulla.
Juvalla.
Hollolassa.
Tuuloksessa.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
FINAL DRAFT
INT. PRINTING HOUSE - DAY
A quoin-piece penetrates between the type and the brace. Pair of old hands are working on some printing. The index-finger of the left hand is half missing. There's a golden ring on the ring finger. We can’t see the face.
Ylläolevalla tavalla alkaa mun lopputyökäsis. Se on ensimmäisen sivun ensimmäinen kappale ja sivuja on yhteensä 127.
Kappaleita on yhteensä 3143.
Sanoja on 19730.
Kun vuosi sitten pääsiäisen aikoihin lensin Suomeen lomalle, pyörittelin muistaakseni lentokoneessa tämän käsikirjoituksen alkuideaa. Sen jälkeen sitä on mullattu ja muokattu, mutta loppuviimeksi alkuperäinen idea on pysynyt aika hyvin. Silti nyt, kun olen tehnyt viimeisiä viilauksia, olen joutunut palaamaan niinkin perusjuttuun kuin tarinani teemaan. Olin päätynyt viime keväänä sellaiseen teemaan kuin "Can a friendship survive a war?/Voiko ystävyys voittaa sodan?" Olin myös pyöritellyt sanan "ystävyys" paikalle ihmisyyttä (humanity), suhdetta (relationship). Tänään huomasin, että vaikka koko ajan en ollutkaan tuota teemaa niin tarkkaan miettinyt niin jollain pohjatasolla ja varmaan synopsis- ja treatment-vaiheessa se on päässä vahvasti ollut, koska melko hyvin teema toistuu koko tarinan ajan. Kyseessä on sotaan ja vuoteen 1918 sijoittuva tarina, mutta sotatapahtumia tai lopputulosta tärkeämpää on tarkastella henkilöiden suhteita - ystävyys, isä-poika, nainen-mies, sotilas-sotilas, vihollinen-ystävä - ja yrittää tutkia, tallaako sota alleen nämä suhteet (ja ihmisyyden) vai ei.
Toisaalta voisin kirjoittaa havainnoistani tänne(kin) vaikka kuinka, mutta toisaalta se on siinä 127 sivussa, mitä olen reilu vuosi sitten alkanut työstämään. Kässärin saa toki lukea ja muodostaa oman mielipiteensä.
Dedis on ensi maanantaina, mutta tässä vaiheessa alkaa olla takki sen verran tyhjä, että mulla ei taida olla tarinalle enempää annettavaa - juuri nyt. Palautteen ja valmistumisen jälkeen alkaa uusi taistelu, kun tekstiä aletaan sorvata kotimaiselle kielelle ja katsomaan, kiinnostaako se ketään. Mutta se on toinen tarina.
A quoin-piece penetrates between the type and the brace. Pair of old hands are working on some printing. The index-finger of the left hand is half missing. There's a golden ring on the ring finger. We can’t see the face.
Ylläolevalla tavalla alkaa mun lopputyökäsis. Se on ensimmäisen sivun ensimmäinen kappale ja sivuja on yhteensä 127.
Kappaleita on yhteensä 3143.
Sanoja on 19730.
Kun vuosi sitten pääsiäisen aikoihin lensin Suomeen lomalle, pyörittelin muistaakseni lentokoneessa tämän käsikirjoituksen alkuideaa. Sen jälkeen sitä on mullattu ja muokattu, mutta loppuviimeksi alkuperäinen idea on pysynyt aika hyvin. Silti nyt, kun olen tehnyt viimeisiä viilauksia, olen joutunut palaamaan niinkin perusjuttuun kuin tarinani teemaan. Olin päätynyt viime keväänä sellaiseen teemaan kuin "Can a friendship survive a war?/Voiko ystävyys voittaa sodan?" Olin myös pyöritellyt sanan "ystävyys" paikalle ihmisyyttä (humanity), suhdetta (relationship). Tänään huomasin, että vaikka koko ajan en ollutkaan tuota teemaa niin tarkkaan miettinyt niin jollain pohjatasolla ja varmaan synopsis- ja treatment-vaiheessa se on päässä vahvasti ollut, koska melko hyvin teema toistuu koko tarinan ajan. Kyseessä on sotaan ja vuoteen 1918 sijoittuva tarina, mutta sotatapahtumia tai lopputulosta tärkeämpää on tarkastella henkilöiden suhteita - ystävyys, isä-poika, nainen-mies, sotilas-sotilas, vihollinen-ystävä - ja yrittää tutkia, tallaako sota alleen nämä suhteet (ja ihmisyyden) vai ei.
Toisaalta voisin kirjoittaa havainnoistani tänne(kin) vaikka kuinka, mutta toisaalta se on siinä 127 sivussa, mitä olen reilu vuosi sitten alkanut työstämään. Kässärin saa toki lukea ja muodostaa oman mielipiteensä.
Dedis on ensi maanantaina, mutta tässä vaiheessa alkaa olla takki sen verran tyhjä, että mulla ei taida olla tarinalle enempää annettavaa - juuri nyt. Palautteen ja valmistumisen jälkeen alkaa uusi taistelu, kun tekstiä aletaan sorvata kotimaiselle kielelle ja katsomaan, kiinnostaako se ketään. Mutta se on toinen tarina.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Projekti
Dedikset lähenee ja valmista pitäisi olla. Olen haaveillut vapaasta ajasta, hetkestä jolloin voisi lukea hyvää kirjaa ihan rauhassa tai katsella leffoja koko päivän. Tää alkaa jo olla toistoa, mutta kiirusta pitää. Ihan järkevien puolueessa kuitenkin ollaan, avainsanana aikataulutus. Toimii aina.
Luulen myös, että kolme on hyvä luku projektien suhteen. Toki tulilla voi olla muutama lisää ja korvan takana pari + pilkkeenä silmänurkassa jokunen + alitajunnan systeemit ja salamat kirkkaalta taivaalta.
Mutta totuushan on se, että mikään tai kukaan ei ole koskaan valmis, vähiten elämä. Elämä on projekti viimesen päälle. Sehän sitten rakentuu pienemmistä prokkiksista ja loppupeleissä kaikki voi laskea projekteiksi: koulu, parisuhde, perhe, työ, harrastus, televisiosarja, kirja...herkkää tai ei, näin se on. Ja aikaa on 24h vuorokaudessa, siitä sitten kukin jakaa eri projekteihin sopivia tai epäsopivia määriä.
Projektiyhteiskunta. Kyllä.
Aloin muuten alunperin kirjoittaa tätä blogikirjoitusta, koska olen ottanut sen päivittämisen hommakseni. Homma=projekti.
Päiväkirjan täyttäminen on yhtä lailla projekti.
Kyllä, nukkuminenkin on projekti. Pitää nukkua tietty määrä, että jaksaa, vaikka ei ehtisikään. Pitää herätä, koska muutakin pitää tehdä. Projekti on ajatusketjun tulos, päätös. Projekti on valinta. Ajattelen ja teen päätöksiä aka vien eteenpäin projekteja. Olen itsekin projekti.
Iskurepla baariin: Haluisitsä olla mun projekti?
Luulen myös, että kolme on hyvä luku projektien suhteen. Toki tulilla voi olla muutama lisää ja korvan takana pari + pilkkeenä silmänurkassa jokunen + alitajunnan systeemit ja salamat kirkkaalta taivaalta.
Mutta totuushan on se, että mikään tai kukaan ei ole koskaan valmis, vähiten elämä. Elämä on projekti viimesen päälle. Sehän sitten rakentuu pienemmistä prokkiksista ja loppupeleissä kaikki voi laskea projekteiksi: koulu, parisuhde, perhe, työ, harrastus, televisiosarja, kirja...herkkää tai ei, näin se on. Ja aikaa on 24h vuorokaudessa, siitä sitten kukin jakaa eri projekteihin sopivia tai epäsopivia määriä.
Projektiyhteiskunta. Kyllä.
Aloin muuten alunperin kirjoittaa tätä blogikirjoitusta, koska olen ottanut sen päivittämisen hommakseni. Homma=projekti.
Päiväkirjan täyttäminen on yhtä lailla projekti.
Kyllä, nukkuminenkin on projekti. Pitää nukkua tietty määrä, että jaksaa, vaikka ei ehtisikään. Pitää herätä, koska muutakin pitää tehdä. Projekti on ajatusketjun tulos, päätös. Projekti on valinta. Ajattelen ja teen päätöksiä aka vien eteenpäin projekteja. Olen itsekin projekti.
Iskurepla baariin: Haluisitsä olla mun projekti?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)