tiistai 30. marraskuuta 2010

11/18

11 yötä nukuttu käsi kipsissä. 18 kertaa vielä pitäis nukkua. Uiui kun jo on tullut hekumoitua sillä, että sais vaihtaa pitkän kipsin lyhyempään. Pieniä askelia, yli 1,5 miljoonaa sekuntia.
Yhden käden puuttuminen pelistä saattaa olla tekosyy lievään epäaktiivisuuteen blogissa...tai sitten ei. Nimittäin käsishommat ovat edenneet tai olleet etenemättä ihan tuttuun tapaan, vaikka oon vetänyt pelkällä vasurilla. Käytännön jutut sujuu jo paremmin (pukeminen tms.), mutta kyrsiihän se, kun paljon kivoja juttuja jää tekemättä. Sais edes hiostuttaa itteään, mutta ei.

Käsisrintamalla menee tosiaan ihan mukavasti, vaikka lopputyön kanssa dedis lähenee siihen malliin, että voi alkaa tulla kohta kiire. Paljolti siksi, että on kaikenmoista muutakin prokkista, mikä vie aikaa. Oonkin erittäin tyytyväinen siihen, että olen pystynyt työstämään juttuja erinäisiin kilpailuihin ja projekteihin ja keskittymään muuhunkin kuin lopputyöhön. Se on sitten vähän kärsinyt, mutta lokakuun pohjien ansiosta ei oo mitään suurempaa paniikkia. Ja nyt pitäis taas olla paremmin aikaa sille.

NääsPeksi rullaa menemään ja pidän näkemästäni. Ohjaus on saanut tiukennettua käsistä vielä portaan tai pari ja kun muutkin osa-alueet ovat tehneet tutun timanttista työtä niin komiaa! Nyt onkin ennätysmäärä omaa sukua ja kavereita käynyt/tulossa katsomaan, mikä ilahduttaa kovasti. Tästä ei välttämättä tule oma panos suurenemaan, vaikka lavatoimintakin vähän kutkuttelisi. Toisaalta olisin tyytyväinen, jos vuoden päästä olus sen verran mielenkiintoista kässärityötä käsissä, että ei taaskaan tulisi edes haettua lavalle.

Pikkuhiljaa, etiäppäin.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Hillopurkin korkki ja muita yksikätisen haasteita

Ei tule kaksikätisenä ja terveenä ajatelleeksi, että kymmenen minuutin kävelylenkkiä joutuu kuluttamaan 15 minuuttia aikaa itsensä pukemiseen.

Ei tule kaksikätisenä ja terveenä ajatelleeksi, miten vaikeaa on avata omenahillopurkin korkki yhdellä kädellä.

Ei tule kaksikätisenä ja terveenä ajatelleeksi, että selällään nukkumiseenkin voi tottua.

Ei tule kaksikätisenä ja terveenä ajatelleeksi, että kainalot alkavat haista aika julmetusti, jos ei käy kovin usein suihkussa.

Ei tule kaksikätisenä ja terveenä ajatelleeksi, että on yllättävän helppoa olla käymättä niin usein suikussa ja että tulee yllättävän usein haistettua kainalon aromeja, vaikka sen hajun tietää.

Ei tule kaksikätisenä ja terveenä ajatelleeksi, että yksisormijärjestelmä ei loppujen lopuksi ole kovin paljon hitaampi kuin kaksisormijärjestelmä, vaikka lyöntivirhet tumtuukin tulevban vähän enemmän.

Ei tule kaksikätisenä ja terveenä ajatelleeksi, miten paljon aikaa menee harrastuksiin ja miten kivaa on harrastaa.

Ei tule kaksikätisenä ja terveenä ajatelleeksi, että jos välillä jättää jotain harrastamatta niin on enemmän aikaa olla.

Kaksikätinen tai yksikätinen, Pata pysyy kärkikahinossa!


torstai 18. marraskuuta 2010

FC Ruptura


Pannahinen. Mutta hoito oli hyvää ja kipulääkkeet kihahti kivasti.


Ruptura TFCC car pi l.dx.

Tämä on diagnoosi tällä kertaa.
Suomeksi: oos ny hikoilematta ja höntyilemättä loppuvuosi ja kattellaan sitten ens vuonna. Ei, ei kitaraa. Munniharppu käy, mutta vain vasurilla.
Lepo.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Käsistäjän juhlapäivä - ja kauhupäivä

O-ou. Ideaa mietin muistaakseni joskus maaliskuussa. Ekan synopsisversion aloitin pääsiäislomalla Suomessa. Keväällä tein pari versiota palautteiden pohjalta lisää, syksyllä vielä yhden.
Lokakuussa aloitin lappuleikit. Ja mietin hahmoja ja taustoja. Ja tein taustatyötä, lainailin kirjoja ja jopa luin osaa niistä.
Sitten scene by scene -treatment. Eli jokainen kohtaus paperille, reilu 30 sivua.
Palautetta tutorilta. Lisää treatmentia. Lisää taustoja.
Taas palautetta. Ja lupa siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Tänään. Ihan vaikka heti, kun oon päivittänyt tämän blogikirjoituksen. Niin sitten. Niin voin avata käsikirjoitusohjelman ja näppäillä ekat rivit.
Voin sanoa, että vasta tänä syksynä olen oikeasti ymmärtänyt "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty"-mantran luonteen.
Se on justiinsa niin. Mutta toisaalta, tuskin tää homma on läheskään puolivälissä. Mutta kuitenkin, you'll get the point.

Nyt mä meen, palaillaan -->

maanantai 15. marraskuuta 2010

Father's Day JamJam!


What can I say?


Around the Father's Day megaparty we had some jamming sessions with the family. It was very fun. I think there were also some chords properly and well-timed at some point. There is a rumor that at some point the band also played the same song.
The fabulous hipstamatic-pics are the products of my bourgeoisie-lifestyle keyboardist-brothers Iphone. Some pics are from the guitarist/roadie/neighbour. Thank you. Viva las rock and blues pattern!


Some blue chords?



Key my board.



Very touching.



My father.



My neighbour.



Pasi in action. Oh and what a lovely hat.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Päivän pohdintoja

Jos jäätelöauto sutii loskassa, onko silloin jäätelönmyyntisesonki?

Jos nainen tuntee olevansa mies, mutta tuntee olevansa naisellinen mies ja tuntee vetoa miehiin - tuntee siis olevansa homo - niin mistä sen huomaa?

Liian kuumaan saunaan voi kuolla, mutta kylmässä saunassa istuminen vituttaa (sori äiti, pakko käyttää tehokeinona).

Jos ei maksa veroja niin varastaako silloin itseltään?

Jos eduskunta säätäisi lain akvaarioiden luvanvaraisuudesta, lisääntyisikö tv-lupien maksu?

Onko se sen arvoista nähdä 9 päivää vaivaa voidakseen kymmenentenä nauttia?

Voiko joku, jolla on kiire, ihan oikeasti kirjoittaa kiireessä facebookiin, että on kiire? Tämä ei ole sarkasmia, olen tosissani.

Kuolema lyhentää elinikää.

Valkoinen on väri, jos uskot niin.

Jos päätäsi painetaan revolverilla, myönnät valkoisen olevan väri, vaikka et sitä uskoisikaan.

Onko loppukevennys tekopyhän yhteiskuntamme tapa unohtaa autopommit ja irronneet raajat vai hieno osoitus ihmisen kyvystä nauraa muille ja itselleen?

Voiko ihminen keksiä älykkäimmän vitsinsä alle 10-vuotiaana? Tämäkään ei ole sarkasmia.

Mikä laiva kuljettaa hulluja? Psykopaatti (sano Antti ku puita ajoi).

tiistai 2. marraskuuta 2010

Pasi


Pasi tuli taloon.


Lupasin kertoa uudesta perheenjäsenestä. Tässä hän nyt on: Pasi.


Pasi katsoo.


Pasi on vanhaa ja perinteikästä japanilaista Yamaha-sukua, mutta on syntynyt Yhdysvalloissa. Pasin koko nimi on Yamaha Pacifica 812w, mutta kavereiden kesken ihan Pasi. Pasilla oli jo nimi ennen kuin hän tuli minulle.


Pasi pyöräilee.


Kävin hakemassa Pasin ystävältäni noin viikko sitten. Ystävä tarvitsi rahaa ja minä olin etsinyt jotain Pasin kaltaista hetken aikaa, mutta en kovin aktiivisesti. Voisi sanoa, että tämä oli winwin-tilanne. Toivottavasti myös Pasille, sillä ystäväni ei ollut ehtinyt antaa huomioita tälle vähään aikaan. Minä yritän muistaa, että Pasi on talossa. Pasi tykkää, että sillä soitetaan.


Pasi tunnustaa väriä.


Pasi soi minusta aika hyvin. Pasin mukana tuli Roland-niminen Microcube. Kaksi wattia, mutta ei saa antaa tehojen hämätä. Ärhäkkä ja kompakti kaiuinpaketti.


Pasi syö.


Toivon, että voisin tarjota Pasille hyvän kodin. Toivon myös, että naapurit eivät ala nutisemaan, jos Pasi vähän huutaa. Ulisee niidenkin kakarat ja koirat silloin , kun ihmiset nukkuu.


Pasi lukee.