33

Maratoniin on aikaa 4 viikkoa ja elokuun vikalle viikonlopulle päätin ehdottaa sedälleni pitkää yhteislenkkiä. Lenkki osui hyvään saumaan, varsinkin kun sille tuli suunnitellun 25 kilometrin sijaan pituutta 33 kilsaa.
Lähdimme vetämään Hämeenkankaan maastoja, mutta jossain vaiheessa otimme sedällenikin tuntemattoman tien. 15-16 kilometrin kohdalla näimme tuttuja Mertiörannan maisemia, mutta ne olivat aivan väärässä paikassa! Nopea laskutoimitus paljasti, että lenkille tulisi pituutta lahdeksan kilometriä aiottua enemmän.
Hetken mietitytti, mutta ilman sen suurempia neuvotteluita päätimme juosta koko lenkin.
Oma syke nousi puolimatkassa päälle 160:n ja loppuvaiheessa yli 170:n (keskisyke 165) ja piikkinä taisi olla 180. Vähän väliä koitettiin himmata napsun verran, jotta noutaja ei tulisi meikäläisen liian kovan sykkeen vuoksi, mutta ei vauhti juuri hidastunut.
Lenkki oli kova, mutta sujui silti yllättävän helposti eikä missään vaiheessa ollut tarvetta merkittävästi hidastaa maratonvauhtitavoitteesta. Nyt kun vielä menisi se 9 kilometriä enemmän samaa vauhtia niin olisin todella tyytyväinen.

Havaintoja:
Syke nousee kaveria korkeammalle, mutta toisaalta pystyn vetämään korkealla sykkeellä melko hyvin. 170 on vielä ihan ok, mutta 175 liikaa. Mielellään syke saisi olla alle 170 viimeiselle kympille.
Rakkoja tuli isovarpaisiin ja pariin pikkuvarpaaseen.
Viileällä kelillä en tarvitse hirveästi juomaa. Nyt meni n. litra. Ehkä rheilujuoma 10 km välein voisi olla kovasana. Ja 10 km välein sitten vettä niin, että 5 km välein juotavaa.
Polviin otti vähän, mutta ei juuri lenkin aikana, enemmän jälkeenpäin.

Nyt vielä pari suhteellisen kovaa reeniviikkoa ja sitten alkaa herkistely ja tankkaus.

Uusia tuulia

Kesä meni ja hyvin menikin. Nyt on valmistuttu ja muutettu ja tehdään töitä. Reilun viikon nurkissapyörimisen jälkeen sain oman vuokrakämpän ja muutama päivä sitten sain viimeisetkin velipojan nurkissa pyörineet kamani tänne. Yllättävän nopeasti luukku on alkanut tuntua omalta ja rytmi työn ja harrastusten välillä on alkanut loksahdella paikalleen. Vielä kun ehtisi olemaan myös Tampereelle jääneen Jaanan kanssa ja näkemään muitakin kuin pk-seudun kavereita niin kaikki ainekset hyvään syksyyn olis olemassa.

Oltiin viime viikonloppuna parin velipojan ja pikkuserkun kanssa kuuntelemassa Dalai Lamaa Espoossa. Mukaviahan se jutteli. Aika peruskauraa myötätunnosta ja lämminsydämisyydetä, mutta mikä loppujen lopuksi taisi tehdä äijästä ja sen esityksestä vaikuttavan, oli se yksinkertaisuus. Ei mitään kalvosulkeisia tai monimutkaisia valmennusohjelmia parempaan elämään. Tee muille hyvää, lue ja opi. Hyviä neuvoja, joista saatiin hyvät jälkipohdinnat Koffinpuistossa ja Kampissa.

En väitä hippiintyneeni sen enempää, mutta jonkinlaista maalaisjärki-zen -meininkiä tulee yritettyä tavoittaa normaalissa elämässä. Tiivistettynä:
- Pyri tekemään niitä juttuja, mitä haluat
- Ole kärsivällinen ja ahkera
- Uskalla kuitenkin lopettaa ajoissa, jos homma ei etene. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä tänään
- Nuku tarpeeksi
- Juo tarpeeksi vettä
- Yritä lukea
- Yritä saada aikaa kavereille ja perheelle

Unohtuikohan tosta pikalistasta jotain? Niin no omia hommia olis päivätyön lisäksikin paljon, mutta senkin kanssa yritän säveltää jonkinlaista kultaista keskikaistaa. Pikkuhiljaa ahkeroiden, mutta ei tehdä työstä koko elämää. Jotenkin tuntuis olevan hyvä luomisviba nyt päällä, mutta päiväduunin jälkeen ei viitsi eikä pysty kaikkea energiaa laittamaan muihin töihin. Eikä tarvitsekaan. Tässä on tekemistä ja oppimista, mutta ehkä se sieltä pikkuhiljaa.

Maraton olis reilun kuukauden päästä. Keskikesän jumista on päästy yli ja vaikka vieläkin välillä on tukkoista, reenit ovat menneet ihan hyvin ja kilometrejä oon saanut jalkojen alle kohtuullisesti. Katotaan nyt, kuinka käy. Kolme ja puoli on tavoite ja kaikki sen yli on pettymystä :)

Pitäiskö tänne blogiin purkautua ja kirotakin?
No perkuleen laajakaistamokkulasysteemi on ihan puosta...katotaan, saako tätä tekstiä ees eetteriin...