Kesä meni ja hyvin menikin. Nyt on valmistuttu ja muutettu ja tehdään töitä. Reilun viikon nurkissapyörimisen jälkeen sain oman vuokrakämpän ja muutama päivä sitten sain viimeisetkin velipojan nurkissa pyörineet kamani tänne. Yllättävän nopeasti luukku on alkanut tuntua omalta ja rytmi työn ja harrastusten välillä on alkanut loksahdella paikalleen. Vielä kun ehtisi olemaan myös Tampereelle jääneen Jaanan kanssa ja näkemään muitakin kuin pk-seudun kavereita niin kaikki ainekset hyvään syksyyn olis olemassa.
Oltiin viime viikonloppuna parin velipojan ja pikkuserkun kanssa kuuntelemassa Dalai Lamaa Espoossa. Mukaviahan se jutteli. Aika peruskauraa myötätunnosta ja lämminsydämisyydetä, mutta mikä loppujen lopuksi taisi tehdä äijästä ja sen esityksestä vaikuttavan, oli se yksinkertaisuus. Ei mitään kalvosulkeisia tai monimutkaisia valmennusohjelmia parempaan elämään. Tee muille hyvää, lue ja opi. Hyviä neuvoja, joista saatiin hyvät jälkipohdinnat Koffinpuistossa ja Kampissa.
En väitä hippiintyneeni sen enempää, mutta jonkinlaista maalaisjärki-zen -meininkiä tulee yritettyä tavoittaa normaalissa elämässä. Tiivistettynä:
- Pyri tekemään niitä juttuja, mitä haluat
- Ole kärsivällinen ja ahkera
- Uskalla kuitenkin lopettaa ajoissa, jos homma ei etene. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä tänään
- Nuku tarpeeksi
- Juo tarpeeksi vettä
- Yritä lukea
- Yritä saada aikaa kavereille ja perheelle
Unohtuikohan tosta pikalistasta jotain? Niin no omia hommia olis päivätyön lisäksikin paljon, mutta senkin kanssa yritän säveltää jonkinlaista kultaista keskikaistaa. Pikkuhiljaa ahkeroiden, mutta ei tehdä työstä koko elämää. Jotenkin tuntuis olevan hyvä luomisviba nyt päällä, mutta päiväduunin jälkeen ei viitsi eikä pysty kaikkea energiaa laittamaan muihin töihin. Eikä tarvitsekaan. Tässä on tekemistä ja oppimista, mutta ehkä se sieltä pikkuhiljaa.
Maraton olis reilun kuukauden päästä. Keskikesän jumista on päästy yli ja vaikka vieläkin välillä on tukkoista, reenit ovat menneet ihan hyvin ja kilometrejä oon saanut jalkojen alle kohtuullisesti. Katotaan nyt, kuinka käy. Kolme ja puoli on tavoite ja kaikki sen yli on pettymystä :)
Pitäiskö tänne blogiin purkautua ja kirotakin?
No perkuleen laajakaistamokkulasysteemi on ihan puosta...katotaan, saako tätä tekstiä ees eetteriin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti