Maratoniin on aikaa 4 viikkoa ja elokuun vikalle viikonlopulle päätin ehdottaa sedälleni pitkää yhteislenkkiä. Lenkki osui hyvään saumaan, varsinkin kun sille tuli suunnitellun 25 kilometrin sijaan pituutta 33 kilsaa.
Lähdimme vetämään Hämeenkankaan maastoja, mutta jossain vaiheessa otimme sedällenikin tuntemattoman tien. 15-16 kilometrin kohdalla näimme tuttuja Mertiörannan maisemia, mutta ne olivat aivan väärässä paikassa! Nopea laskutoimitus paljasti, että lenkille tulisi pituutta lahdeksan kilometriä aiottua enemmän.
Hetken mietitytti, mutta ilman sen suurempia neuvotteluita päätimme juosta koko lenkin.
Oma syke nousi puolimatkassa päälle 160:n ja loppuvaiheessa yli 170:n (keskisyke 165) ja piikkinä taisi olla 180. Vähän väliä koitettiin himmata napsun verran, jotta noutaja ei tulisi meikäläisen liian kovan sykkeen vuoksi, mutta ei vauhti juuri hidastunut.
Lenkki oli kova, mutta sujui silti yllättävän helposti eikä missään vaiheessa ollut tarvetta merkittävästi hidastaa maratonvauhtitavoitteesta. Nyt kun vielä menisi se 9 kilometriä enemmän samaa vauhtia niin olisin todella tyytyväinen.
Havaintoja:
Syke nousee kaveria korkeammalle, mutta toisaalta pystyn vetämään korkealla sykkeellä melko hyvin. 170 on vielä ihan ok, mutta 175 liikaa. Mielellään syke saisi olla alle 170 viimeiselle kympille.
Rakkoja tuli isovarpaisiin ja pariin pikkuvarpaaseen.
Viileällä kelillä en tarvitse hirveästi juomaa. Nyt meni n. litra. Ehkä rheilujuoma 10 km välein voisi olla kovasana. Ja 10 km välein sitten vettä niin, että 5 km välein juotavaa.
Polviin otti vähän, mutta ei juuri lenkin aikana, enemmän jälkeenpäin.
Nyt vielä pari suhteellisen kovaa reeniviikkoa ja sitten alkaa herkistely ja tankkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti