Viimeisen parin viikon aikana olen käsikirjoittanut tv-sarjaa, suunnitellut toista, ideoinut lyhytelokuvia, treenannut niiden tekemistä, kirjoittanut gradua ja lehtijuttua, valmistellut apurahahakemuksia. Ja varmaan vielä jotain muutakin.
Tarkoituksena ei ole ilmoittaa olevani työhullu, vaan panna merkille se hauska tosiasia, että lukuun ottamatta tuota parin tunnin lyhytelokuvatreeniä naapurissa olen työskennellyt kotoa käsin.
And I love it!
Viimeiset pari vuotta olen ollut jonkin verran toimistotyössä, enkä ole pitänyt sitäkään pahana, mutta etätyöskentely on meikäläiselle aivan vertaansa vailla. Joustavuus on sellainen etu, mistä en enää mielelläni luovu. Voin lukea kirjaa tai katsella leffaa illalla tunnin myöhempää, jos siltä tuntuu. yleensä ei silti tunnu, sillä kai päivän duunaaminen jollain lailla väsyttää. Päiväuniinkin olisi mahdollisuus, mutta eipä sitäkään korttia ole tullut käytettyä, kun aamulla voi torkuttaa puoli tuntia lisää, jos väsyttää.
Tykkään nähdä ihmisiä, mutta yksin kotona työskentely tehostaa hommaa valtavasti. Ei mene aikaa työmatkoihin. Voi siirtyä helposti työstä toiseen, kun kaikki kamppeet on lähettyvillä. Skype ja googledocs, ahh. Mihin tarvitaan VR:ää tai motaria?
Jos joskus vielä menen toimistityöhön - ja vaikka pitäisinkin siitä - pyrin pitämään huolen siitä, että duunissa on mahdollisuus myös etätyöhön...ihan varmuuden vuoksi.