Rukatour -09 pt.1

Ja loma sen kun jatkuu. Asemapaikkana on maanantai-iltana KiHeVä, Ruka. Justiinsa iltasaunottelu menossa. Masa rämppää kitaraa, Saku ottaa iltapalaa...ja huomenna mäkeen!

Lähdettiin porukalla Jani+Saara+Mä+Saku+Sanja+Masa+Nortti+Nasta. Rukalle sunnuntaina ennen aamukymppiä. Matkalla pelailtiin molemmissa autoissa arvoituksia sun muita sanapelejä. Oulussa poikettiin Zeppeliinissä ja poikain kanssa tilattiin surkeimmat pizzat ja kebabit ostarin pizzeriasta. Parasta oli, että tiedettiin jo etukäteen, että tullaan pettymään niihin. Se on hyvä että 700 kilsan väliltä ottaa juuri SEN ruokapaikan. Tais olla Sakun valinta.
Illalla otettiin tietty saunat ja parit ja pyörittiin lumihangen kautta. Mietittiin ja arvottiin mitä tehtäis maanantaina kun pakkasta lupailtiin -17. Päätettiin, että mäkeen ei lähdetä.

Maanantaina arvottiin lopulta lumikenkien ja suksien välillä ja lähdettiin porukalla hiihtämään. Pakkasta oli lähdössä joku -18, mutta itellä ei tullut n. 13 kilsan reitillä kylmä. Alan uskoa kerrospukeutumiseen. Välillä poikettiin taukotupaan ja otin kaakaon, mikä taisi olla eka kupillinen ainakin 15 vuoteen. Ja oli hyvää!

Oli komiaa hiihtää, hienot maisemat ja pakkasella luistaa aika hyvin ilman voiteitakin. Monot jouduin tosiaan vuokraamaan kun jätin omat Tampereelle. 44 euroa neljältä päivältä. Pitää siis koittaa käydä ainakin pari kertaa vielä niin ei tule niin kovaa kertamaksua.
Hiihtelyn ja kauppakiertelyn jälkeen plikat keittivät sopan ja poikaporukalla otettiin mettäseko, eli vaatetta lisää päälle ja umpihankeen samoilemaan., lumipainimaan, taiteilemaan jne. Uskomattoman kauniit maisemat. Jaanan kanssa maaliskuisella Thaimaan reissulla oltiin pienellä paratiisisaarella ja valkoisella hiekalla auringonpaisteessa makoillessani ja läpikirkkaassa rantavedessä lilluessani mietin, että tästä pitää ammentaa syksyn ja talven pimeyteen ja arkeen. Nyt tuli samanlainen fiilis kun samoilin kuunvalossa, polveen ulottuvassa lumihangessa pohjoisen taivaan alla, parinkympin pakkasessa. Hienoja hetkiä.

Mettäseon jälkeen syötiin ja kehuttiin hyvät nakkikeitot ja itsetehdyt sämpylät. Sitten pelailtiin Party Aliasta. Ihan hyvä muunnelma klassikosta, vaikka itse en päässyt selittämään yhtään kertaa uudistetulla tavalla.
Saunassa pelattiin intiaanipokeria, pokkaa, blackjackia ja rulettia ilman kortteja, mentaalisesti siis. Täytyy sanoa, että samalla tavalla kuin jouluporukassa kotona löytyi ihmisiltä mielikuvitusta ja asennetta, sama tilanne on Rukalla.
Yöllä otettiin vielä pieni rahaturnaus oikealla rahalla ja korteilla intiaanipokerissa. Sen verran hyvin nassahteli, että meikäläinen taitaa huomenna tarjota rinteessä kaffeeta ja munkkia.

Christmas time -09 - Great Success!!

Samalla hetkellä kun suuri osa (ikä)tovereistani vispaa lanteitaan ja esittelee vuoden aikana opittuja muuvejaa, meikäläinen rauhoittuu kotona ja nauttii nyt ihan vain olemisesta - hetken.
Takana on joulu 2009 ja oli kyllä onnistunut kokonaisuus, pääsee varmaankin ihan omien joulujeni top kolmoseen ja se on aika paljon, koska lapsena oli muistaakseni aina kivaa jouluna. Ok, ehkä sija 3 on liikaa, mutta 2000-luvun jouluissa ainakin kolmikossa. Hyvä meininki oli koko ajan ja tekemistä riitti. En lukenut joulun aikaan yhtään riviä kirjaa enkä katsellut yhtäkään kokonaista tv-ohjelmaa. Mahtaakohan enää edes muistaa mitä kaikkea joulu 2009 söi.

Keskiviikkona kävin aamujäillä (klo 11.30 noin) ja saatiin taas ihan hyvät pelit. Sen jälkeen alkoikin aatonaaton rumba. Käväisin kotona ja auttelin äitiä siivoustoimissa ja nuhjasin omiani. Hetken päästä mentiin Jaanan kanssa kaveripariskunnan (J&N) luokse kylään ja vietiin joululahja heidän Leevi-vauvalle. Paikalla oli myös toinen kaveripariskunta (M&L). Oli hauska nähdä pitkästä aikaa, Mikon ja Jannen kanssa ollaan vanhoja lukiokavereita ja edelleen koitetaan nähdä edes joskus. Nyt jouluna. Siinä meni nauraessa ja vauvan toimintaa seuraillessa tovi, jonka jälkeen kävin heittämässä Jaanan valitseman kynttilän lahjaksi Jaanan vanhemmille :) Komia oli. Sitten siirryttiin katsomaan kummipoikaamme Niilaa ja vanhempiaan. Taas oli mukavaa ja M&L seurasivat meitä vielä J:n & S:n luo. Sitten naureskeltiin ja seurailtiin vauvan toimintaa.
Kun pääsin illalla kotiin pari velipoikaakin oli päässyt sinne asti. Miikan ja Jypän kanssa alettiinkin siinä jammailemaan alakerran Studio Matalassa. Jypä soitti pitkästä aikaa rumpuja ja se homma kyllä kävi. Veljestrio veti Jumping Jack Flashiä, Sweet Home Alabamaa jne. Vielä kun Antti saadaan kiippareihin niin koko nelikko bändissä. Tai sitten Antti voi huolehtia bändin visuaalisesta ilmeestä, kun ei vissiin ole aikaa (?) kosketella soittimia.
Jammailun säestyksellä toivotettiin tervetulleiksi myös jouluvieraat. Raija (cool-täti), Jörg, Sini ja Saksasta vielä Claus. Menihän se siihen, että kohta melkein kaikki kävivät vuoron perään laulamassa. Raija veti Levotonta tuhkimoa, Jörg ainakin Dylania. Ja aamuviideltä nukkumaan ja hyvän kellarihumpan marinoimana jouluaattoa odottamaan.

Meikäläisen jouluaatto on noudatellut hyvin samaa kaavaa about 10 vuotta. Aamulla ihmetellään ja käydään puurolla mummulassa, sitten hautausmaalle, kotiin, päikkärit ja sauna jommin kummin päin, jouluateria, joulupukkikierros, lahjat, lahjoje ihmettely, pelailu, myöhään nukkumaan.
Kaava ei pettänyt. N. Puoli seiskan maissa ampaistiin Antin kanssa pukkikierrokselle. Se on ollut meidän hoidettavana nyt vähän alle 10 vuotta. Tapana on jakaa paikat puoliksi...serkkuperheet, mummula ja koti. Nyt käytiin kolmessa serkkuperheessä ja Mamma ja Pappa sattui olemaan yhdessä siihen aikaan niin säästyi aikaa. Sillä sitä tuossa hommassa tuhraantuu. Mutta ei se mua haittaa. Antin kanssa homman hoitaminen on ihan hauskaa ja on hauska nähdä, miten serkkulapset vieläkin uskovat pukkiin, tai ainakin silmissä käy pieni epävarmuuden häivähdys, jos ei enää niin uskoisikaan. Kierros päättyy kotiin vasta illalla, tänä jouluna normaalia aiemmin puoli yhdeksän aikoihin. Porukan nuorinkin on ensi vuonna täysi-ikäinen, mutta Joulupukki on ehdoton numero, mitä ei ole koskaan pudotettu pois eikä taideta pudottaakaan. Kotona läppä on aika hurttia ja koko porukka osallistuu siihen. Se on niin kuin teatteriesitys. Kaikki tietävävät totuuden (Joulupukki on olemassa), mutta pelaavat mukana ja kaikkia jännittää ainakin sekunnin, kun Joulupukki paukkaa jälleen pimeään pihaan ja etsii tietä sisälle. Tai kaatuilee hangessa. Tai pyöräilee lumettomalla pihalla. Joskus on tullut ensin Paha Pukki kirveen kanssa.

Lamavuodesta huolimatta lahjat olivat kivoja. Lahjakortteja, kirjallisuutta (Hemingwayta ja Dostojevskia, Ahoa Antilta, Varesta, Roope Ankan elämä ja teot), DVD-levyjä, sukat, piikkimatto (go Mummu), kuulokkeet jne. Jaanalta sain täsmälahjana Wiren päätöskauden boksin ja lisäyllärinä Ässä-kiekon :) Kummipoalta tuli ilmeisesti hieno kalenteri, mutta en ole sitä vielä nähnyt kun Jaana vei sen ja avasi. Ei siis oltu edelleenkään joulua samassa paikassa, vaikka joululahjat on vaihdettu jo yhdeksänä. Ei se tunnu kumpaakaan haittaavan. Molemmat tykkäävät omista joulumeiningeistä sen verran. Ja Jaana voi kyllä tulla meille jouluksi heti kun haluaa :)
Annoin porukoille Uno Spin-pelin, mitä kokeiltiin pelata. Ihan hyvä, mutta ei sellainen hitti kuin parin vuoden takainen Uno Extreme. Sitten pelattiin myös Iskelmä-peliä, jonka rock-henkinen isäni valitsi rock-henkiselle pikkuveljelleni joululahjaksi (!). Siitä saatiin taas tilaisuus annatella puolin ja toisin (hyvässä hengessä, totta kai). Koko perheen pelailun jälkeen porukka harveni ja äijäporukalla otettiin vielä Studio Matalan puolella intiaanipokeripelit. Pelimerkeiksi sovittiin makaroonit. Antti teki eniten voittoa, meikäläinen taisi jäädä kolmisen euroa miinukselle. Nukkumaan pääsin aamuseiskan aikoihin, tyytyväisenä jouluaattoon.

Joulupäivänä heräsin päiväkahdelta kun Mummu tuli herättämään ja käskemään syömään. Sitten syötiin, käytiin vähän käppäilemässä joulumaisemissa ja otettiin Antin ja Miikan kanssa vielä taidekuvia (combat-style). Kaikki olivat suhteellisen tyytyväisiä oloonsa, mutta odottivat jotain, olihan joulupäivä ja pelien ilta. Mutta kukaan ei vielä tiennyt, mitä ilta tulisi sisältämään. Joulupäivän kääntyessä seuraavaan vuorokauteen talossa tulisi nimittäin tapahtumaan huomattava määrä veritekoja.

MURHAAJA:
Kun talossa oli koolla iso lössi ajattelin esitellä Murhaaja-pelin, jota pelasin itse ensimmäisen kerran syksyllä kässärikouluporukan kanssa. Kotiporukka innostui pelistä ikihyviksi ja sitä pelattiinkin sitten about iltaseiskasta aamukahteen pienin keskeytyksin. Kyseessä on nopeasti selostettuna peli, jossa yksi pelaajista on murhaaja ja toiset yrittävät saada tätä kiinni. Peliä pystyy pelaamaan pöydän ääressä ilman mitään apuvälineitä. Aivan mahtavaa! Psykologinen pelaaminen bluffauksineen ja tuplabluffauksineen pääsi valloilleen ja parin opettelukierroksen jälkeen porukka oli aivan tulessa. Hirveää vääntöä. vakuuttelua, suostuttelua, epäilyä, jännitystä, yllätyksiä, onnistumisia, kuolemia, pelastumisia, murhaajan voittamista ja kiinni saamista. Joulun 2009 ehdoton hitti meillä ja uskon, että tätä on luvassa lisää viimeistään ensi jouluna.
Joulupäivän ilta oli muutenkin onnistunut ja jo Murhaajan väliajoillakin pelattiin, esim. arvuuttelupeliä (yksi esittää jotain hahmoa tai tapahtumaa tms. ja muut arvaavat). Kun murhapeli saatiin päätökseen niin joulun rokannut ja pelannut porukka alkoikin olla aika sipissä. Itse kömmin yöksi tulleen Jaanan viereen kahden maissa, mikä ON aikaisin jos tarkastellaan joulunajan unirytmiä.

Lauantaina joulu alkoi lipua ohi. Antin kanssa lähdettiin jäälle ja pelailemaan ja kun päästiin kotiin, vieraat olivat jo lähteneet. Kävin illalla vielä Jaanan sukulaisilla lätkimässä korttia ja kotiin palattuani yritin ratkoa Aamulehden kuva-arvoituksia. Se on muuten ollut myös nyt parin viime joulun hitti. Oliskohan mulla nyt 17 tai 18 ratkaisematta. Ja sellaisia, mitä kukaan ei meidän porukasta tiedä, on vissiin kaksi. Homman nimi löytyy tämän linkin takaa. http://www.aamulehti.fi/teema/joulu/osaatko-ratkaista-supersuosittu-piilokuva-on-taas-taalla/165468

Huhhuh. Vuosi kohta lopullaan ja edelleen olen jaksanut päivittää blogia. Ehkä pieni yllätys, mutta sähköinen muoto sopii selkeästi paremmin ns. päiväkirjan pitoon kuin paperi.
Loppuvuosi hurahtaakin sitten Rukalla. Tarkoitus olisi lähteä reissuun puoli kymmenen aikoihin, eli n 7,5 tunnin päästä. Jos sitä ennen vielä pakkailisi, lueskelisi, vahtaisi Ozia tai Wireä, söisi...ja nukkuisi kuusi tuntia.

L.O.M.A. (Liikunnallisuutta, omakivaa, musisointia: aiettä)

Otsikko sen jo kertoo. Lomailu jatkuu, mutta melko aktiivisella vauhdilla. Mulle joululoma ei ole vielä tähän mennessä tarkoittanut esim. rojahtamista nojatuoliin lukemaan hyvää kirjaa. Lukeminen on todella mukavaa, mutta loman positiivinen ongelma on ollut tähän mennessä se, että on niin paljon tekemistä. Kavereiden näkemistä, urheilua, musatouhuja jne. Luetaan sitten kun on aikaa.

Lauantaipäivän täytti TT-pikkupikkuset eli vanhan lukiokaveriporukan pikkujoulut. Nyt oli ilmeisesti 10-vuotisjuhla, reilu vuosikymmen sitten aloitettiin lukiossa. Vähän päälle kymmenhenkinen porukka pääsi jälleen suurelta osin paikalle tutulle mökkipalstalle. Sitten kauhealla höökillä tulet takkaan, saunaan ja paljuun (!), puita liiteristä, avanto järveen, lumet pois polulta. Kun lämmitys oli kunnossa haettiin tietenkin porukalla pari kuusipuuta ja laitettiin jouluateria tulille. Oli muuten komia ja juhlavuoden arvoinen setti: laatikoita, kinkkua, salaatteja.

Ilta meni saunoen, paljuillen, musisoiden, jutellen, prähnäten, vängäten, ja hauskaa pitäen. Ei siitä sen enempää.
Mahtava homma on se, että sama porukka kokoontuu vuosi toisensa jälkeen samalle mökille ja joskus vielä muinakin ajankohtina. TT-seko Rocks!

Seon jälkeen otetaan yleensä rauha. Sunnuntai oli juu tunnelmaltaan aika rauhaisa. Katselin Ozia ja illalla vielä Fool's Goldin, pääosissa Matthew McConaughey (olikohan se noin, en kyllä googleta) ja Kate Hudson. Ihan ok pätkä. Tykkään tollasista kevyistä seikkailuleffoista, varsinkin normipäivinä.

Alkuviikko on mennyt aika vahvasti ihmisten parissa. Maanantaina haettiin aamupäivästä isännän kanssa muutama kuusi, which was nice. Lunta on enemmän kuin aikoihin tähän aikaan vuodesta ja se toi fiilistä kuusenhakuun. Luminen ja raikas metsä on parhautta. Mietittiin siinä hakiessa, että pärjäisiköhän vesurilla sutta vastaan, jos tulisi metsässä vastaan. Päädyttiin siihen, että kyllä yhdelle pärjäis. Karhu olis jo pahempi rasti. Illalla olin Maran kanssa pelaamassa sulkapalloa. Perhana en vieläkään saanut siltä erää, mutta viimenen oli lähellä, 18-16 hävisin (kahden ero). Pitäis päästä pelaamaan enemmän, että pääsis niskan päälle noita maila kädessä syntyneitä herroja vastaan.

Tiistaina päivän avauslajina oli jääkiekko. Saatiin 2 vs kolme-peliä niin, että kun ylivoimajoukkue sai maalin niin maalintekijä siirtyi toiselle puolelle. Syke pysyi ja koostumukset muuttui koko ajan. Hyvä hiki ja hyvät pelit. Pelien jälkeen kuskasin mummua asioilla ja käytiin syömässä. Sitten kotiin vähän makoilemaan (!) ja illaksi kavereiden kanssa keilaamaan. Otettiin Jannen kanssa joukkuekisa Maraa ja Jukkaa vastaan. Taidettiin vähän yhteispisteissä hävitä, mutta ihan hyvin meni paikoin. Oma paras tais olla 144. Mahkut oli tuossa sarjassa vaikka mihin, mutta yksi huono vuoro pilas pelin. Hauska oli tuollakin kaveriporukalla nähdä, vain Mikko puuttui kokoonpanosta (No, sekin (Mikon näkeminen) pitäisi korjaantua ennen joulua vielä, eli tänään).
Tiistai-illan ohjelma ei loppunut tähän. Saku ja Masa puskivat meidän kellaribändikämpälle ja jamiteltiin muutaman tunnin setit. Pari kitaraa, mikki ja rummut. Isäntäkin kävi feattaamassa. Hauskaa oli jamitella ja yllättävän hyvin saatiin yhteistäkin säveltä välillä löytymään. Hauskaa oli, että välillä järkeiltiin ja mietittiin kovasti mitä biisiä kaikki vois osata ja mitä voitais vetää ja sitten yhtäkkiä improvisoitiin jotain simppeliä kuviota ja se olikin illan kovinta kamaa. Ja kun korostaa sitä, että tässä kolmikossa musisointikokemus on hyvin vaihtelevaa, lopputulos oli hyvä ja asenne kymppi. Rokrok!!

Juu-u. Kello tulee kaksi ja 11:n jlkeen pitäis olla taas jäällä. Mutta ensin ruokaa ja unta ja taas ruokaa, että jaksaa lomailla.

Jeespox holirei!

Jos mä voittaisin miljoonan lotossa niin luultavasti tekisin silti töitä tai kävisin koulua tjsp. Näin siksi, että voisi pitää lomaa. Ai että, se on mahtava tunne kun on muutaman kuukauden vääntänyt jotain duunia ja yhtäkkiä huomaa, että saa olla kuukauden tai vaikka vain pari viikkoa ihan kuinka päin haluaa. Ja mä en usko, että osaisin arvostaa tuollaista luksusta, jos sitä olis liikaa. Nyt olis tällainen tilanne ainakin vuoden loppuun asti eikä tammikuukaan näytä pahalta.
Tälle viikolle oli jäänyt vain leffatreatmentin viimeistely ja kun alkuviikosta sain hyviä kommentteja kavereilta niin oli suhteellisen kivutonta lähteä hiomaan tekstiä. Ei se nytkään ilman vastarintaa sujunut. Esim. keskiviikkona taisin aloittaa hommat vasta joskus kolmen aikoihin. Mutta kun sattuu olemaan aikaa niin ei hätää. Saa lukea lehdet rauhassa, käydä lenkillä tai salilla tai polkaista kuntopyörällä, katella vaikka leffaa tai Ozia.
Keskiviikkona kävin katsomassa NääsImpron shown Hervannassa. Eka keikka, jonka näin katsomosta sen jälkeen kun lähdin itse improiluun mukaan. Hyvältähän se näytti ja ihmettelin, mitenkä lavallaolijat hokaavat niin nopeasti ja miten tuolla on itse mitenkään pärjännyt. Mutta se vaatiikin hyvät lämmittelyt ja hengen päälle. Toivottavasti tammikuussa vielä ehtis käydä reeneissä ja keikallakin. Saku muuten veti keikan ja hoiti homman hienosti.
Niin joo ja sain sumplittua päivän aikana myös kesätyökuviot kuntoon. Paikan maakuntalehden kulttuuritoimituksessa pitäisi odottaa, kun saavun briteistä. Vaihto urheilusta kulttuuriin tuli pyytämättä ja yllätyksenä, mutta kelpaa hyvin. Tuleepa kokeiltua sitäkin. Vähemmän iltoja ja pienempi liksa, mutta pääseepä kokeilemaan taas uutta.
Torstaina otin heti alkuun tiukan aamusalin ja kävin sen päälle Jaanan kanssa joululounaalla yliopiston ravintolassa. Kun en juuri laatikoita syö, ei atria juuri vaikutusta tehnyt, mutta seura oli hyvää. Kotona sain aikaa kulumaan pitkään taas kaikissa muissa kuin kouluasioissa, mutta lopulta raahasin itseni koneelle ja aloin naputtaa. Lupaavasti alkaneen työskentelyn katkaisi kuitenkin teatteri-ilta Tommin ja Helenan kanssa. Käytiin katsastamassa Komisario Koskinen TTT:llä. Joo, kyyllä, ihan katsottava kappale. Esityksen jälkeen poikettiin Teatterikulmaan yksille ja kunnon hörhöjen tapaan analysoitiin vähän esitystä ja muutakin elämää. Meikäläinenkin yritti sanoa kaljatuopin takaa jotain, mutta Tommin valitsema punaviini vei vähän uskottavuutta mun sanomisilta. Damn, pitäis varmaan opetella juomaan punkkua! Oon vain niin huono noissa juomissa. En juo kahvia enkä kaakaota, teetä harvoin. Enkä oikein viinaakaan. Vesi, maito ja kalja, siinä mun top kolmonen.

Ja sitten perjantai. Heräilin aamusta pakkailemaan. Eikä se ollutkaan ihan pieni kasa minkä sain aikaan. Keräsin kokoon parin viikon kamat joululomailua ja Rukan reissua varten. Suksisetti, kitara, läppäri, lahjakassit, täysi rinkka, lätkävehkeet...mietin jo, että jos kamat ei muuten mahdu Sakun Possuun niin mies menee sitten omilla kyydeillä.
Aamupäivästä sain lähetettyä mun treatmentin ja aloitettua lomakauden. UUJEA! Se alkoi leffakatselmuksella Tommin kanssa. Vuokrattiin The Reader, eli just se leffa, missä Kate Winslet esitti natsia ja josta se sai Oscarin. Hyvä pätkä. Ja saatiin katottua edes yks leffa, kun kuun alussa niin uhottiin tekevämme. Johonkin se aika vain menee.
Illalla Saku koukkasi hakemassa mut ja kamat ja päästeltiin mukavasti Possulla Kankaanpäätä kohti. Äiti tuli vastaan ja matka jatkui kotiin, missä oli menossa bändireenit. Pikkuveikka, Isäntä ja naapuri veivasivat kellarissa jotain muuta ku humppaa. Menin itekin mestoille ja korkkasin omalta kohdaltani uuden laulumikin. En oo oikeestaan koskaan laulanut mikkiin ja musan kanssa, mutta nyt lauloin ja hauskaa oli. Sabbathia, Apista, Dylania, Kotiteollisuutta ja Neil Youngia nyt ainakin. ROKROK! Isäntä on nikkaroinu alakertaan komian bänditilan ja siinä kelpaa veivata. Taitaa vieläkin kuulua aika hyvin yläkertaan, mutta Äite antaa poikain soittaa :)
Settien jälkeen filosofoitiin (lue: pääosin vängättiin) velipoikien kanssa kirjallisuudesta, elokuvista, politiikasta ja muista aiheista. Aika harvoin ollaan kaikki kolme samassa paikassa samaan aikaan, mutta kun ollaan niin juttu ei ihan äkkiä lopu. Ja nuorin velipoika oli vielä reisussa. Mutta eiköhän sekin tule nähtyä tällä kunnon joululomalla!

2011

Töttöröö! Taas päivä ilman koulua tai töitä, mutta tekemisen puutetta ei ole ollut. Tietty jos herää vasta klo 11 niin sitten lopetellaankin vähän myöhemmin. Herääminen meni miten meni, koska pääsin nukkumaan tiistaiaamuna vasta vähän ennen neljää. Seiskan maissa tavattiin muutaman koulukaverin kanssa herra T:n luona tarkoituksena analysoida leffatreatmentteja (eli juonitiivistelmiä tuleviin kässäreihin). Ja analysointia ja luentaa olikin sitten yli puoleenyöhön ja oikeasti tehtiin hyödyllistä työtä ja kaikilla oli hyviä pointteja ja uskon, että kaikki pääsi omassa jutussaan eteenpäin. Mä ainakin. Nyt kun jaksais vääntää sen loppuun ja lähettää niin pääsis joululomailemaan.
Analysointi rönsyili välillä omille urilleen ja yhtäkkiä puhuttiin Santiago del Compostelan pyhiinvaellusreitistä, jonka T on kiertänyt hurjassa nuoruudessaan. Kuulin tämän vasta eilen ja oli hauska kuulla juttua aiheesta, sillä itse sain tänä syksynä päähäni, että haluaisin kulkea reitin läpi.
Työnteon jälkeen kateltiin vielä vähän erinäisiä huumoriohjelmia (ainakin Ruuvit löysällä, Ihmebantu, joku ruotsalainen hassuttelu) ja täytyy sanoa, että sketsihuumorin tekeminen on kyllä yksi niistä osa-alueista, mitä haluaisin joskus tehdä. Haastavaa hommaa, mutta so what. Niin kai sen pitääkin olla, ainakin välillä.
Ja kun eilinen näköjään kelataan käänteisessä järjestyksessä niin kerrotaan vielä, että ennen palaveria joulusiivosin. Ja tänään vielä vähän jatkoin. Siitä ei sen enempää.
Tänään olis ollut improtreenit, mutta koska en ole huomisessa keikkakokoonpanossa niin päätin jäädä kotiin, että tulisi oltua edes yksi ilta kotona. Huomenna ajattelin mennä katsomaan improkeikkaa ja torstaina TTT:lle Komisario Koskista. Ja perjantaina sitten Korvaluoman metsiin.
Mukava yllätys oli KELAn aikainen joululahja: myönsivät ihan ensiyrittämällä ja ilman byrokratiaa tai kädenvääntöä lisätukikuukausia. Nyt on selusta turvattu ensi heinäkuuhun saakka.
Nyt on ollut kova pohdinta ensi kesän suunnitelmien suhteen. Että töitä vai lorvailua. Vielä viime kesänä ajattelin, että kesällä 2010 voisin olla rennommin ja tehdä vaikka vähän gradua lomailun ohessa. Mutta sitä mukaa kun tonnit hupenevat tililtä niin kesätyö alkaa kummasti kiinnostaa. Eli nyt näyttää siltä, että kun tulen briteistä kesäkuussa niin palaan lehtihommiin ja pusken niitä kesän. Gradun tämä vaihtoehto sysää luultavasti jonnekin keväälle 2011. Hmm, ehkä mä voin kuunnella Neljän Ruusun "2011"-biisin sanoja ja naputella gradua. Mutta jos maailma on sellainen, mitä Ilkka tuossa laulaa ja Kode riffailee, haluanko synnyttää ison Geen sellaiseen?

"Mennään rannalle aurinkoa ottamaan
On vaikea huomata mistä suunnasta sitä saa
Uiminen ei tule kuuloonkaan
Vesi tulee ja syövyttää sut kokonaan
2011
2011
2011
2011"

Oli se rulla pieni...

Jea, lunta tulee ja pakastaa. Olis mukava jos pääsis ennen tammikuun lopun maisemanvaihtoa hiihtämään ja luistelemaan/pelaamaan lätkää. Nyt näyttää myös siltä, että ennen britteinreissua pääsisin myös rinteeseen, nimittäin Rukalle vuodenvaihteeksi. Harmi homma on, että en mitenkään taida saada puhuttua tuota vakitöitä saanutta parempaa puoliskoa reissuun mukaan. Taidan silti itse mennä, koska aikaa on. Tilanne on tosiaan se, että tammikuun lopulle ei ole mitään suurempia prokkiksia. Kässärihommia varmaan on jonkun verran ja töitä toivon mukaan vähän, mutta silti jää vapaata aikaa ja kiireempinäkin vuosina olen yleensä pyrkinyt ja pystynyt pitämään joulunajan ja alkuvuoden melko vapaana.

Perjantaina oli valmistuneiden juhla yliopistolla ja olin sitten siellä Jaanan kutsumana seuraamassa juhlallisuuksia. Sen jälkeen Jaanan+porukoidensa kanssa Tillikkaan syömään ja loppuilta kortinpeluuta, which was nice. Onnea valmistuneelle!
Siellä juhlassa bongasin yhden kaverin, johon olin koulussa tutustunut. Kun kävin onnittelemassa sitä se luuli, että meikäläinenkin oli valmistunut. Kerroin sitten jo vakioituneen selityksen siitä, että opiskelen muita juttuja ja gradu on ollut telakalla ja 60-prosenttisesti valmis kiireistä johtuen n. 1,5 vuotta. Kaveri sanoi, että varaa kuukausi aikaa ja tee se siinä loppuun. ARGH! Kaveri oli niin oikeassa. Jos saisin tehdä sitä 5 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa kuukauden ajan niin se vois jopa riittää. Viimeiset 1,5 vuotta on ollut aika kiirettä muun koulun ja työn kanssa, mutta esim. nyt ehtisin jopa tehdä isoa Geetä. Mutta samalla tekis mieli ottaa vähän rennommin ja keräillä akkuja ensi vuotta varten. Sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että ensi vuosi tulee olemaan aika täynnä. Toisaalta olis aika pukata se gradu pois agendalta.

Lauantaina oli taas show-päivä eli NääsPeksin hassuttelunäytös ja improkeikka. Torstaina oli siis speksin viimeinen maksullinen näytös, mutta sitten haluttiin järjestää vielä tekijöille tilaisuus vetää esitys pelleillen ja hassutellen. Mun mielestäni hassuttelunäytös ei ollut kovin hassu ja mieluummin olisin päättänyt speksin 2009 viimeiseen oikeaan näytökseen. Jotenkin kun tuo koko formaatti on sellainen puoliksi kieli poskessa-systeemi niin jos sitä yritetään yrittäämällä lyödä läskiksi niin ei oikein toimi ainakaan mulle. Olihan siellä pari ihan hauskaa juttua, mutta luulen kyllä, että esim. näyttelijöillä paras puhti meni Pakkahuoneen näytöksiin.
Jatkot olivat oikein mukavat ja taas tuli tutustuttua paremmin joihinkin ihmisiin. Speksiporukka on siitä kiva, että aina löytyy uusi ihminen, jutella. Ja sitten on tietenkin vanhempia tuttuja ja kavereita, joiden jutuista ei vain saa tarpeekseen :)
Jatkojen jälkeen käytiin Sakun ja Jannen kanssa eräässä hervantalaisessa pizzakebabbilassa yösyömässä. Saku tilasi rullan ja pettyi pahasti. Oli se rulla pieni! En tiedä, onko se vieläkään toipunut siitä. Ravintola taisi menettää asiakkaan. Mun pizza oli ihan hyvä, mutta ei se Egelle sentään pärjää.

Niin enhän mä katsellut sitä koko läppänäytöstä kun vedettiin pienellä iskujoukolla (Samu, Fia, Janne, mä) improkeikka n. kymmenhenkiselle opettajien pikkujouluporukalle. Keikka oli ulkona kevyessä lumisateessa ja illalla. Ensimmäinen kohtaus oli ristiindubbausta, eli mun piti avata suuta kun toinen tyyppi puhuu ja taas puhua kun kolmas tyyppi avaa suutaan ja siis dubata sitä. En ollut ikinä vetänyt tätä tekniikkaa edes treeneissä, kuten ei ollut Fiakaan. Voin sanoa, että vähän jäätävästi alkoi keikka, mutta jotenkin kohtauksesta selvittiin. Keikka meni lopulta ihan mukavasti ja yleisö tuntui tykkäävän. Kokemusta tuli lisää, mikä on plussaa. Nyt toivoisin vain saavani vielä pari keikkaa alle ennen kuin lähden britteihin. Mukavaa touhua, vaikka usein lavalla olisikin pulassa. Se on sellaista itsensä ylittämistä, nolaamista ja tilanteesta selviytymistä omin ja toisten avuin kohtauksesta toiseen.

Sunnuntaipäivän oon vetänyt tasaisen laiskalla liekillä. Vähän Ozia, päivän lehdet, speksin vieroitusoireisiin Batman-sarjakuvaa (NääsPeksin aihe oli siis tänä vuonna Batman - Pimeä ritari). Ai niin ja hoidin suurimman osan jouluostoksista, hyvähyvä.
Jaana teki komian piparkakkutalon, minäkin leivoin yhden piparkakun. Loppuilta matalalla liekillä ja kohti alkavan viikon seikkailuja. Voisin ehkä 1) Käydä katsomassa TTT:llä Komisario Koskisen 2) Käydä jäällä 3) Salilla 4) Lenkillä 5) Improtreeneissä 6) Viimeistellä kassärikoulun leffatreatmentin 7) Viettää pikkujouluja. 8) Sluibailla. 9) Tampata mattoja. Jännittävää seurata, miten mahtaa käydä.

Persaus kestää (tai ainakin toivon niin)

Hugo-peikko sen jo tiesi, persaus jos kestää niin kaikki kunnossa. Näin ainakin kirjoittajalla. Claes Anderssonkin sanoi jotenkin niin, että kirjoittajan tärkeimmät lihakset ovat istumalihakset. Andersson sanoi myös (vapaasti referoituna), että luovuutta on ihan turha odotella, pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa töihin. Syd Field, jonka käsikirjoitusoppaita oon lukenut, sanoo iahn samaa. Ja samaa sanotaan varmaan kaikissa käsikirjoitusoppaissa ja kirjoitusoppaissa. Luovuutta ja jotain inspiraatiota on turha odotella. Perse penkkiin, kynä käteen/sormet näppikselle ja vääntämään.
Toisaalta on lohdullinen ajatus, että ei tarvitse eikä saa odotella inspiraatiota, mutta toisaalta se vähän masentaa. Tätäkö tämä nyt on? Pähkiä ja pohtia päivästä toiseen. homma ei tunnu aukeavan sitten millään, mutkia tuntuu olevan enemmän kuin suoria. Miten voi kirjoittaa, kun ei tiedä mitä kirjoittaa? Mun pitäis siis tehdä treatment (juonitiivistelmä) http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/kasikirjoitus/treatment.jsp elokuvakäsikirjoitukseen, jota sitten ens keväänä olis tarkoitus Manchesterissa vääntää. Näin aika paljon vaivaa versioon, jonka sitten vein tunnille tuossa marraskuun lopulla. Ope oli että ihan jees-juttuja, mutta mietippä tätä ja tätä ja tätä ja tuo olisi parempi noin ja tuo ei voi olla noin. Palaute oli sinänsä hyvää ja tarpeellista, mutta suurelta osin jäi mun omaksi hommaksi keksiä, miten parannan ja muutan tekstiäni. Jätin asian hautumaan muutamaksi päiväksi ja kun piti aloittaa tekemään uutta versiota, olin täysin jumissa. Lukossa. Kohmeessa.
Meni monta päivää tehdessä ihan muita juttuja ja siirtäessä tätä projektia eteenpäin, koska ei vain yksinkertaisesti ollut ideoita. Salaa olin vähän ylpeäkin ekasta oikeasta writer's blockista, mutta se tunne vaihtui nopeasti harmitukseen. Eihän tästä nyt tule mitn!
No, olisko ollut viime viikonloppuna kun sain jotain pientä itsestäni irti treatmentin suhteen ja aukaisin itselleni joitain solmuja. Sitten taas väsähti, mutta tällä viikolla olen kylmästi heti heräämisen ja aamuvätystelyn jälkeen istunut alas ja alkanut naputtaa, luonnostella, kirjoittaa, korjailla, hahmotella, poistella ja lisäillä. En edelleenkään ole tyytyväinen, mutta kyllä se muotoutua alkaa. Avainsanana "pikkuhiljaa". Deadline on onneksi n. viikon päästä, ei tarvitse hautoa tätä enää kauaa. Vielä vaan pitäisi selvittää itselleen muutama juttu.

Kuluva viikko on ollut vähän poikkeava siinä, että se on ollut niin tavallinen ja tasainen. Harvoin osuu kohdalle kolme-neljä arkipäivää, jolloin voi herätä rauhassa, alkaa duunata yhtä ainoaa koulutehtävää ja keskittyä siihen rauhassa, lopettaa tyät ajoissa ja huomata, että kymppiuutisiin on vielä muutama tunti. Usein tulee tehtyä kouluhommia ja muita töitä vielä tulosruudun jälkeenkin. Nyt on tullut katsottua Ozia. Loistava sarja (kolmannella katselukierroksella vain paranee) ja varsinkin hahmojen rakentelua on mielenkiintoista seurata nyt enemmän käsikirjoituksen kannalta. Eihän tämä saman yhtiön Wirelle pärjää, mutta ehdoton tv-helmi kuitenkin. Koulukaverini Ville R. muuten kysyi, kuka on mun mielestä Ozin kovin hahmo. Kysymys, johon en vieläkään osaa vastata.

Parin tunnin päästä pitäis olla Pakkahuoneella, lähtee NääsPeksin viimeinen oikea veto. Lauantaina on vielä hassuttelunäytös omalle porukalle. Mutta Pakkahuonetta ennen ehkä pienet torkut ja ehkä vähän treatmenttia ja lehdenlukua.

Mitä Paavo Väyrynen tekisi?

"Olet käynyt kaksi vuotta sitten viimeksi. Kerran vuodessa pitäisi käydä", sanoi valkotakkinen ja tuijotti päätettään, jolta löytyi kaikki ne tiedot minusta, mitä hän sillä hetkellä tarvitsi. "Tiedän", sanoin, ja yritin vierittää syytä auktoriteettien syliin. Turhaan. Kohta minuun koskisi ja se oli täysin oma vikani.
Sain silmilleni aurinkolasit. Valkotakkinen käski avata suuni ja alkoi instrumentteinensa rankaista minua laiminlyönneistäni. Mutta minä kestin. "Nyt voi vähän sattua, tätä on niin paljon täällä". Puristin käteni nyrkkiin ja mietin, mitä Chuck Norris tekisi. Entä Paavo Väyrynen? Sotiemme veteraanit? No nyt meni liian pitkälle. Ja synnytystuskiin verrattuna koen ehkä prosentin verran kipua. Avasin nyrkkini. Olin mies. No pain!
"Ota peili", sanoi valkotakkinen pian ja antoi minulle peilin käteen. Sitten hän antoi opetuksen. "Nyt on vähän veristä, mutta tähän tyyliin." Kyllä, lupasin itselleni. Tästä eteenpäin ainakin yritän käyttää useammin hammaslankaa.

Jälkikirjoitus:
Olen blokissa, avaudun siitä blogissa
Vaikka pää on lukossa, deadline ei odota
Ruoka maistuu, uni ja, en ole nälkätaiteilija
Mieleni ketsuppipullossa, on pää vain pahasti tukossa

Lapionvarresta punaiselle matolle (tämä otsikko ei ole arvottava)

Viime blogimerkkauksessa jo uhkailin mennä aamusta lapiohommiin. Rekkamies saapui Pohjanmaalta ennen aamuseitsemää ja sitten lappaamaan luomukauraa. Isäntä (siis isäni) kuskasi traktorin etukauhalla ja mun hommaksi jäi kropsutella viljaa seiniltä keskemmälle lattiaa...you know the drill.
Lapiohommissa on puolensa: haba kasvaa ja homma on suhteellisen simppeliä. Mutta vaatii toisaalta pohjakuntoa ja jaksamista. Itse autan mielelläni kotona, jos vain satun osumaan paikalle. Kylvö- ja puintiaikana haluaisin olla paikalla enemmän, mutta koulu- ja työhommat ovat sotkeneet viime vuosien ajan. Yläasteaikana sain koulusta oikein kylvölomaa. Sitten ajelin mummulan vanhalla Casella tai omalla Fiatilla. Minä äestin, minä jyräsin, vähän kynnin ja kylvinkin. En oo oikeastaan koskaan vakavasti ajatellut, että olisin jatkanut noita hommia "aikuisena" ja kouluttautunut niihin, mutta kovasti maatöistä tykkään ja jos jotain toivon saaneeni maalaistaustastani on maalaisjärki ja terve junttius.

Tampereella odotti taas deadlinet ja kasa koulu- ja työhommia. Tahti ei ole kuitenkaan kovin paha kiireiseen syksyyn verrattuna, nyt on kuitenkin kouluopetus tauolla. Torstai-illan sai siis pyhittää tekniikan kanssa tappelemiseen. Minä vihaan tekniikan kanssa tappelemista ja mulla on yllättävän paljon tekniikkaa ihmiseksi, joka ei ole kiinnostunut juuri yhtään tekniikasta. Mutta jos kenelläkään muulla ei olisi telkkaria tai nettiä niin luulen, että mä pärjäisin keskimääräistä paremmin. Olishan kuitenkin kirjat, lenkkipolut ja omat ja kavereiden huonot jutut.
No jokatapauksessa yritin siirtää matskua tallentavalta digiboksilta tietokoneelle verkkokaapelin kautta ja pyhä putkinäyttö että oli vaikeaa. Ylitin jo itseni (Jaanan avustuksella) ja sain yhteyden boksin ja koneen välille, mutta sitten kovalevyt oli niin täynnä, että siirto osoittautui raivostuttavan työlääksi. Kun itku silmässä poistelin tavaraa kovarilta ja klikkasin siirron päälle, huomasin a) että se kestää vuoden b) formaatti on joku ts-jotain, mikä taas vaatii jotain converteria, mikä taas vaatii luultavasti jäsenyyttä jossain salaseurassa. Joko mä luovutan tai kutsun henkilökohtaisen atk-tukihenkilöni (Saku) kylään.

Perjantaina en uhrannut tekniikalle sekuntiakaan, kiirettä riitti muutenkin. Alkuillasta oli improkeikka atk-ihmisille. Yleisö lämpesi aika hitaasti, mutta mukava oli vetää. Mulle kyseinen keikka oli kolmas ja jotkin jutut alkaa loksahtaa paikoilleen. Paljon on toki opittavaa ja jutut vois olla parempia ;)
Impro on siitä hauska laji, että vaikka sitä reenaisi niin (ainakin omalla kohdallani) aina on pieni jännäri päällä, koska periaatteessa show nyhjätään tyhjästä juuri siinä hetkessä. Kun itse tai kaveri tekee hyvän oivalluksen ja yleisö ymmärtää sen ja tykkää, fiilis on mahtava. Ja toisaalta putoaminen tuntuu ainakin vähän, kun huomaa sössineensä tai heittäneensä jutun, mihin yleisö ei pysty tarttumaan. Aikamoista nuorallatanssia, jossa pitää olla koko ajan valmiina ja aistit avoinna. Hyvää keskittymistreeniä mulle, jolla se on välillä vähän hukassa.

Ei perjantai siihen loppunut. Eppu Normaali veti keikan Pakkahuoneella ja minä olin paikalla tiukassa etunojassa (vesilinjalla) valmiina havainnoimaan ja kritikoimaan havaintojeni pohjalta keikan kulun maakuntalehteen. Eput veti ookoo-keikan (kuultu niin miljoonaan kertaan, että suurin innostus jäi 90-luvulle, mutta ihan jees. Tarkempia mietelmiä voi lukea vaikka lehdestä ). Lämppärinä veivannut Home Junior (välispiikeistä päättelin, että Palokasta) oli mukava yllätys ja Spotify-iskun ja puolen keikkaa kuunnelleena päädyin toteamukseen; ainakin hitunen disco ensembleä, hyppysellinen lapkoa, vivahde vanhempaa rasmusta..näppäile bändin nimi spotifyhyn ja tsekkaa. Levyä nyt en kehtaa näinä aikoina kehottaa ostamaan.

Loppuehtoo meni kotona könytessä ja juttua kirjoittaessa aamuneljään ja lauantaina heräilin vasta yhdentoista maissa. Herätin naapurini Tommin suunnitelmamme lenkistä ja ruokailusta koululla osui yhteen. Siispä lenkki, ruoka ja takaisin kotiin, jossa epämääräistä väkästelyä ennen lähtöä Hervantaan turvamieheksi.
Kyllä. Minä ja kaksi muuta isopäistä miestä, Risto ja Saku, oltiin palkatut turvamiehiksi punaisen maton reunalle. Kyseessä oli lyhytelokuvan ensi-ilta, jossa itsekin olin kuvassa. Raina kuvattiin muutamassa tunnissa syyskuussa ja nyt idean isät ja äiti olivat editoineet matskun ja järjestäneet ensi-illan. Tyylikästä ja kivaa. Leffa oli taiteellinen ja ajatuksia herättävä, eli hyvä. Kiitos järjestäjille.
Valitettavasti jouduin jättämään nuo kemut ja siirtyä töihin. Sijoituspaikkana itsenäisyysjuhlakokkarit keskustassa, josta taas jutuntynkä lehteen. Eka kokkarijuttu. Kokemus sekin, vaikka ei ihan mun aluetta. Menettelee, kunhan ei seiskalinjalle lähdetä.
Töiden jälkeen en jaksanut enää lähteä ensi-iltahippojen jatkoille, vaan köröttelin kotiin. Nyt vois vähän syödä, lukee lehtiä, ehkä vähän kirjaa, ehkä katsoa OZia...taitaa mennä jälleen aamuneljään. Mutta huomenna rennompi päivä. Ainakin vähän.

Jaa niin. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Korvaluoma Rock City!

Edellinen blogimerkintä sisälsi jo käsitteen "resistance" eli vastustus. Kotimaisemissa Korvaluomalla, Pohjois-Satakunnan sydämessä resistanssi pyrkii päälle vielä helpommin kuin Tampereella. Yleensä tulopäivä menee ihmetellessä; porukoiden kanssa höpöttäessä (tai velipoikien, jos sattuu samaan aikaa olemaan kotosalla), Santun (koira-merkkinen mainio elukka) kanssa hölkätessä, leffaa katsoessa tms. Näin kävi eilenkin, vaikka tarkoitus oli tehdä vähän kouluhommiakin. "Korviksessa" tuottamattoman työn tekeminen on kitenkin jollain tavalla helpompaa. Pystyy heittämään vapaavaihteelle vähän helpommin. On hyvä, että sellainen paikka on. Isännän kanssa katottiin AL Pacinon ja Robert De Niron leffa Righteous Kill. En suosittele.

Tänään tein Kankaanpääkierroksen; kuskailin mummua kaupassa ja juteltiin maailman menosta (mm. talvisodasta). 85 vee taulussa ja edelleen järki leikkaa ja uintireissulla kulkee yli kilometri. Jos oon tuossa iässä tuossa kunnossa niin "GREAT SUCCESS!". Pikaisesti poikkesin myös Kankaanpään Seudun rempatussa toimituksessa, mukava uusi sohva :)

Huomenna pitäis lapioida luomukauraa kärryyn aamuseittemältä! Tämmöstä meillä maalla.
Sitä ennen aion katsastaa Marvel-leffa Iron Manin.