Kipsi pois :)

Inspiraatio, valkosipulilla.

Olen pitänyt joululomaa lopputyökäsikirjoituksestani kymmenisen päivää ja taukoa jatkuu vielä varmaankin viikon verran. Jo nyt tuntuu, että olen saanut tähän kouluhommaan hyvällä tavalla etäisyyttä. Se ei ole kuitenkaan tarkoittanut, että loma olisi mennyt ilman prokkiksia. Melkein päinvastoin. Ideoita tuntuu tulevan koko ajan ja nyt on jopa aikaa tehdä jotain pienelle osalle niistä, kun päivät ovat pääosin vapaita. Loppuvuodesta oon saanutkin aikaiseksi kirjoittamiseen enemmän tai vähemmän liittyviä juttuja aikaan suhteellisen hyvin. Ja misä olen tyytyväinen, intoa on riittänyt moneen eri juttuun; kuunnelmaa, novellia, biisilyriikoita, videojuttuja. Tuo biisienteko on nyt tullut ihan uutena juttuna ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä siihen olis intoa. Meneillään onkin useamman biisin prosessointi, useamman eri ihmisen kanssa. Biisinteossa on se mukava juttu, että vaikka suureksi kitarasankariksi ei ole ikinä taitojen puolesta tulossakaan niin sanoituspuolella sisällöntuottamisessa on loppujen lopuksi sen verran samoja elementtejä kaiken muun kirjoittamisen kanssa, että jonkinlaista pohjaa löytyy. Tai ainakin itelle tulee sellainen fiilis. Ja se, että ei osaa näpyttää Slashimaisia sooloja tai vetää flamencokitarakuvioita ei juuri rajoita. Suurin osa biiseistä on - yllätys yllätys - samaa scheissea eri paketissa. Sama juttu kuin käsikirjoittamisessa. G, C ja D muodostavat varmaan miljoona biisiä ja tulevat muodostamaan vastakin. Poika tapaa tytön, poika menettää tytön, poika saa jälleen tytön. Simppeliä. Helppoako, ei todellakaan. Mutta kun käsispuolella on kerran saanut sen ahaa-ilmiön, millä kuviolla homma etenee niin biisipuolella saman tajuaminen tapahtui melkein automaattisesti. Tämä ei tarkoita, että pstyisin tekemään yhtään hyvää biisiä tai käsikirjoitusta, mutta ainakin uskon ymmärtäväni kumpaakin maailmaa hieman paremmin ja voin teroittaa näillä saamillani välineillä työkaluni terävimmiksi. Teroittaminen ja työkalujen huoltaminenkin pitää kuitenkin osata ja muistaa.
Ah. Niin simppeliä. Ja niin vaikeaa.

Samasta joulun aktiivisuuspuuskasta tuli jälleen mieleen inspiraatio. Onko sitä? Mitä se on? Joku on joskus sanonut, että "kyllä minulle tulee inspiraatio, joka aamu klo 9 kun istun työpöytäni ääreen." Uskon tähän viisauteen siinä määrin, että jos alkaa tehdä vasta sen jälkeen, kun lamppu pään päällä syttyy, saa aikaiseksi ehkä yhden hyvän biisin, nopeasti. Mutta tuo lamppu ei ainakaan mulla syty kovinkaan usein. Siksi mun pitää herätä, kun tekisi vielä mieli nukkua. Pitää istua työpöydän ääreen, kun ei huvittaisi. Pitää vääntää vuorosanoja vielä, koska tuntimäärä ei ole täynnä. Syksyn yhtenä teemana oli kirjoittajaelämän opettelu ja ammattimaisen otteen hakeminen. Onnistuin mielestäni suhteellisen hyvin. Vieläkin työ jää välillä liian helposti syrjään ja resistance kuiskii korvaan, mutta yleisellä tasolla hommat tuli hoidettua. Myös priorisointi, töiden jaksottaminen ja eri projektien aikataulutus ja yhteensovittaminen olivat harjoittelun alaisia. Ja opettelu jatkuu. Ehkä tärkein asia oli, että näin - nyt myös kotona, ei vain Manchesterissa - ja koin, millaista työaikoihin sitomattoman kirjoittajan työ voi(si) olla. Yksinäistä puurtamista, tutkimista, pähkäilyä, taka-askelia, pieniä läpimurtoja, umpisolmuja, kitara-käteen-taukoja, pitkiä lounaita, lyhyitä mättöjä, jäykät hartiat, hyvää palautetta ja palautteen saamattomuutta.
Kirjoittamista.
Kaikesta huolimatta ja juuri siksi minä haluan jatkaa juuri tätä.

Joulu!

Aika hyvä tuuri on käynyt, että ite sattuu olemaan siinä paikassa, missä on paras joulu. Onpas taas niin mukavata, että ei blogiinkaan ehdi paljoa kirjoittaa. Jameja, pelailua (Murhaaja on jälleen ihan hitti), chillailua. Christmas time in KRC, oujee!

Kipsi lyhenee ja kitara soi

Huhhuh, olihan viikonloppu. Perjantaina hieman yleisten hyvyyksien bileitä, jossa tuli nähtyä vielä kerran speksiporukkaa ja kässäri-ihmisiä tälle vuodelle. Itsekään en ollut aivan kädetön, koska perjantaina sain myös kipsin lyhyemmäksi. Jea! Niin ja sain tehtyä ja lähetettyä eteenpäin ekan version lopputyökäsiksestäni. Epävirallisesti olen siis joululomalla. Jotain pientä pitää duunailla, mutta eiköhän muutaman päivän pysty varaamaan ihan lomatouhuihin. Tänä jouluna ei pääse pipalätkähöntsäilemaan, mikä on kyllä suuri harmi, mutta ei voi mitään. Kitaransoittokin on vielä vähän niin ja näin, mutta onneksi on rytmimuna ja äänihuulet.

Lauantaina oli kolmannet kaveripariskunnan häät tälle vuodelle. Tilaisuus oli hieno ja tyylikäs ja ruoka oli hyvää. Oma kohokoha oli muutaman biisin vetäminen kitara-sello -duon kitaraosana(+ erinäiset biisikohtaiset vahvistukset, esim. sulhanen laulamaan). Kun ei ollut kuukauteen soittanut ja pystyi tuonkin verran vetämään niin tuntui mukavalta. Saas nähdä, mitä käsi tykkäs, mutta ainakin kitara soi. Setti koostui pääosin rauhallisista ja herkistä balladeista, kuten Let it be, Fuck Her Gently, The only gay eskimo, Tuu mun vaimoksein. Vaikka oma soitanta ja laulanta nyt on mitä on niin sen verran rutiinia on näköjään tullut, että pienen tauonkin jälkeen pystyy vetämään tuttuja biisejä. Ja sellon sointi nyt saa minkä tahansa biisin kuulostamaan hyvältä.
Kiitos Mikolle ja Lauralle hienosta päivästä. Ja onnea.

Sitten vois lähteä joululoman viettoon kotikotiin. Toivottavasti posti tuo oman joululahjan ennen lähtöä. Olis kiva päästä leikkimään.

Kaupunkiloma

Hehe, nyt on rento fiilis. Päätin tehdä kaupunkiloman ja lomailla ja ladata akkuja. Tämä onnistui täydellisesti.
Otinko äkkilähdön Prahaan? Halpalennot Bremeniin?
Ei. VR:llä Helsinkiin ja Toyotalla Matinkylään, Espoo. Casa di Leilitie, me likes!

Perjantaina olin vähän nuuskimassa tulevia mahdollisia työmaita Helsingissä, jonka jälkeen suuntasin keskustaan, pupiin ja käsikirjoittamaan. Elin siis taiteilijaelämää. Vaikka puolet ajasta menikin chättaillessä niin kuitenkin sain jotain tehtyäkin ja vielä tärkeämpää, maistettua käskirjoittajan elämän mukavaa puolta. Mukavaa on se, että voin tehdä työtäni yhtä lailla pubissa kuin kotona. Jälleen osoitus siitä, miten vapaata homma on. Ja siinä on myös sen toinen puoli, vastuu omasta työstä. Niin kotona kuin kahvilassa on helppo harhautua tekemään kaikkea muuta kuin omaa duunia.

No, ajatuksia olis aiheesta vaikka kuinka, mutta en jaksa näpyttää yhdellä kädellä. Vielä vajaa pari viikkoa ennen vaihtoa lyhyempään kipsiin.

Mutta pakko vielä hehkuttaa. On kyllä mahtavaa, että vanhojen kavereiden ja velipoikien kanssa juttu luistaa edelleen aivan vanhaan malliin, kuten viime viikonloppuna maamme pk-seudulla. Mukava olis nähdä useamminkin, mutta vaikka pari kuukautta menisikin näkemättä niin juttu jatkuu. Se on komiaa se. Ja Frendit-maratoniakin saatiin tälle vuodelle, vaikka tiukalle meni. Vuodessa pitäisi olla muutama lakisääteinen Frendit-maraton -aamupäivä. Ja vaikka aika maallisessa yhteiskunnassa eletään niin lepopäivän arvostus pitäisi palauttaa raamatulliselle tasolle. Tee itsellesi hyvin ja makaa päivä viikosta puo homeessa.

Pitää myös kumartaa vielä kerran kaikille, jotka pääsivät katsomaan NääsPeksiä. Enpä usko, että monellakaan oli noin isoa kaveri/sukulaisporukkaa yleisössä. Jea!