11 yötä nukuttu käsi kipsissä. 18 kertaa vielä pitäis nukkua. Uiui kun jo on tullut hekumoitua sillä, että sais vaihtaa pitkän kipsin lyhyempään. Pieniä askelia, yli 1,5 miljoonaa sekuntia.
Yhden käden puuttuminen pelistä saattaa olla tekosyy lievään epäaktiivisuuteen blogissa...tai sitten ei. Nimittäin käsishommat ovat edenneet tai olleet etenemättä ihan tuttuun tapaan, vaikka oon vetänyt pelkällä vasurilla. Käytännön jutut sujuu jo paremmin (pukeminen tms.), mutta kyrsiihän se, kun paljon kivoja juttuja jää tekemättä. Sais edes hiostuttaa itteään, mutta ei.
Käsisrintamalla menee tosiaan ihan mukavasti, vaikka lopputyön kanssa dedis lähenee siihen malliin, että voi alkaa tulla kohta kiire. Paljolti siksi, että on kaikenmoista muutakin prokkista, mikä vie aikaa. Oonkin erittäin tyytyväinen siihen, että olen pystynyt työstämään juttuja erinäisiin kilpailuihin ja projekteihin ja keskittymään muuhunkin kuin lopputyöhön. Se on sitten vähän kärsinyt, mutta lokakuun pohjien ansiosta ei oo mitään suurempaa paniikkia. Ja nyt pitäis taas olla paremmin aikaa sille.
NääsPeksi rullaa menemään ja pidän näkemästäni. Ohjaus on saanut tiukennettua käsistä vielä portaan tai pari ja kun muutkin osa-alueet ovat tehneet tutun timanttista työtä niin komiaa! Nyt onkin ennätysmäärä omaa sukua ja kavereita käynyt/tulossa katsomaan, mikä ilahduttaa kovasti. Tästä ei välttämättä tule oma panos suurenemaan, vaikka lavatoimintakin vähän kutkuttelisi. Toisaalta olisin tyytyväinen, jos vuoden päästä olus sen verran mielenkiintoista kässärityötä käsissä, että ei taaskaan tulisi edes haettua lavalle.
Pikkuhiljaa, etiäppäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti