Ajan henki ja käyttö

Konditionaalin toteutumisprosentti on noin 92 prosenttia pienempi kuin imperatiivin.

Tämä tuli mieleeni lenkillä (Jaanan mielestä pelottavaa aivotyöskentelyä lenkillä). Ajattelin aikani kuluksi aikaa ja niinhän se on, että ne kaikki pitäisi-jutut, mitä miettii, jää suurimmaksi osaksi tekemättä. Pitäisi käydä uimassa, voisi alkaa kasvattaa chiliä, haluaisi irokeesin. Mutta se irokeesi ja chilipuska on lähellä totta vasta silloin, kun hommaa irokeesin ja ostaa chilinsiemenet. Se konditionaalikynnys on ainakin ylitetty.

Ajankäyttöäkin mietin. Olen aika kova aikatauluttamaan ja luulen, että sen avulla minulla on myös enemmän vapaa-aikaa. Sillä vaikka olen osaksi työhullu, minulla on myös paljon harastuksia. Ja ihmisiä, joiden seurassa haluan (usein myös haluaisin, jolloin emme siis näe) olla. Silti melko usein vaivaa ajatus, että ei ehdi Kirjoja on jonossa kymmenen ja sata. Elokuvia saman verran. Valtioita monta, mantereita kolme (+ Antarktis). Haluaisin oppia myös kitarasoolot ja osallistua seikkailukisaan jenkeissä. Ruokaa on kiva syödä ravintolassa, teatteria katsoa.

Millä ajalla? Hyvä, kun Aamulehden ehtii lukea.

Valintoja. Ensi kesänä en mene töihin.

Luin lehdestä haastattelun Tuomas Enbuskesta. Tuomas Enbuske tekee paljon ja lukee paljon (seuraa sen seitsemää lehteä). Lenkillä se ei ilmeisesti käy paljon, mutta kumminkin...

Enbuske sanoi seuraavaa: "Olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että olen oppinut keskittymään, lopettamaan turhan hinkkaamisen ja pyörimisen. Koetan kaikin voimin minimoida työhön käyttämäni ajan ja lähteä kotiin, kun olen saanut homman tehtyä, koska minulla on muutakin elämää."

Jospa vaikka miettisitte sitä...ei vaan, miettikää sitä.