Tshekkimatsi näkyi kämpällä ja oli hienoa päästä karjaisemaan pari kertaa maalin merkiksi. Ruottia vastaan se oli niin tuskaista ja Tshekkiäkin vastaan alkoi aika nihkeästi. Selänteellä varsinkin oli kuitenkin sellainen yritys päällä, että melkein odotti sen ratkaisevan homman yksin. No, jos sitten tänään.
Kässärihommia on tullut duunattua kisojen lomassa aika mukavasti ja tiistaisen jyräpalautteen jälkeen tuntuu, että alkaa taas päästä kohti parempaa. Paljon oon taas perannut ja korjaillut ja kirjoittanut uusiksi ja koittanut keksiä parempaa. Niinkin pitkällä ja syvällä ollaan, että oon piirtänyt kaavion hahmojeni haluista, tarpeista, vioista, motivaatioista ja peloista. Ja se auttaa. Kun pääsee hahmojensa ajatusmaailmaan sisälle niin pystyy paremmin tietämään, miten ne voisivat toimia tarinassa. Onko ihmisen motiivina raha vai rakkaus, vaikuttaa melko lailla sen jokaiseen päätökseen. Pitää siis tuntea omat hahmot, eikä vain roiskia menemään :)
Kisat vaikuttaa melko lailla mun lukujärjestykseen. Torstainakin tulin sitkeästi pubiin katsomaan naisten hiihtoviestin ja lätkän pronssiottelun ja 2 ronssiahan sieltä tuli. Komiaa! Lätkässä kuva pätki, mutta Radio Suomi kuului. Ihan hyvä, että kisat kohta loppuu niin ei tarvitse kytätä suomalaislajeja joka päivä. Ja tuleehan lätkän MM-skabat kohta..
Torstaina kävin muuten myös teatterissa, Neil Simonin käsikirjoittama Ought to be in Pictures. Kolmella näyttelijällä hienosti vedetty komedia, jossa kirjoittajan blokista kärsivä Hollywood-käsikirjoittaja saa vieraakseen yhtäkkiä tyttärensä, johon ei ole pitänyt yhteyttä 16 vuoteen. Jenkeissä näytelmän pääosaa esitti 70-luvulla mm. Tony Curtis ja Walter Matthau on vetänyt leffaroolin.
Niin ja se, mitä joku laajasta lukijakunnasta on jo saattanut odottaakin, todiste lupauksen pitämisestä. Promise is a promise.
Jos finaaliin mennään niin viikset ei lähde mihinkään. Mitähän sitten keksis, jos Suomi voittaa kultaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti