Vieraat vol. 1

Rahrah, radiohiljaisuus rikottu ja palataan arkeen. Parillakin tapaa. Olympian kisat ovat ohi eikä tarvitse kytätä joka päivä sitä, kuinka Suomi jää neljänneksi. No, tulihan sieltä pronssia ja varsinkin miesten lätkmitali oli kova homma, varsinkin nöyryyttävän välierätappion jälkeen. USA-matsi oli niin hirveää katsottavaa, että ei siitä sen enempää. Reilu vuorokausi myöhempään joukkue oli koonnut itsensä ja aamukolmesta eteenpäin kateltiin kämpillä BBC:ltä matsi. Yllätykseksi Olli Jokinen oli leikannut peliin viiksensä pois ja ratkaisi sitten voiton Suomelle. Multa lähti Jokiset myös.

Sunnuntaina äite ja iskä saapuivat maisemiin. Äiti pakoili viiskymppisiään ja ehtikin juuri synttärivuorokautensa puolella meidän kämpille. Heitettiin pieni kävelykierros ja haettiin avoinna olevaa pubia, mutta ei löytynyt ihan läheltä. Kaupasta siis vettä, mutta sekään ei jonkun kassaongelman takia onnistunut. Kaupassa meitä kyttäsi joku puolen tusinaa kieltämättä nuorisorikollisen näköistä kaveria, joten porukat sai heti hyvän kuvan meidän asuinalueesta. Näin meni synttäri-ilta ilman vettä väkevämpää (aika aloittelijan virhe meikäläiseltä muuten, että ei ollu kaljaa jne. sängyn alla varastossa).
No, lauantaina korjattiin nestetilanne melko monella pubipysähdyksellä. Käytiin mm. Circuksessa eli kaupungin pienimmässä pubiss. Päivän pääteema oli Old Trafford ja ManU:n museo ja kiertue. Opas oli hyvä ja sen kanssa kierreltiin kenttää ympäri, pukuhuoneissa jne. On se aikamoinen lato. Hienoo olis, jos ManU:n paitaan pääsis joskus joku suomalainenkin.
Iltasella pyörittiin keskustassa ja syöpöteltiin Missisippi-henkisessä ruokapaikassa ja pyörittiin maailmanpyörässä. Voi nääs nääs.


Äite ja poika Old Traffordilla


"Noni, ota ny tästä niin saa sitte näyttää naapurille, että on tullu oltua meinaan."

Tiistaina käväisin koulussa ja porukat saikin palloilla kahdestaan. Lähdin kyllä kesken päivän ja paineltiin hätsynpikaa junitse Liverpooliin, mistä tuli kaikkien kolmen suosikki Kaupunki on jostain syystä viehättävämpi kuin Manu. En tiedä johtuuko se satamasta vai siitä, että siellä tuntui olevan enemmän vanhaa rakennusta pystyssä.
Pool-reissun ja koko Englannin matkan hitti taisi olla The Cavern Club, eli klubi, missä The Beatles aloitteli uraansa. Se iski porukoiden rytmisuoneen ja hyvällä tuurilla paikan Lennon look- ja sound-alike aloitteli settiään vähän sen jälkeen kun päästiin paikalle. Ite lähdin hakemaan kaupasta kynää ja olin reissussa varmaan parikymmentä minsaa, kun ei tahtonut kynäpuotia löytyä. Jaa mihin nyt kynää?


Korvaluoma Rock City forever mään...now at The Cavern too..


At The Cavern

Keskiviikkona vielä kierreltiin pari tuntia kirkolla ja meikäläinenkin teki vähän vaateostoksia (!). Kaljalla ei enää käyty, koska parikin tuoppia olisi luvannut pidätyshaasteita kotimatkalla, iskän rakon tietäen. Fisut ja chipsit sen sijaan tuntui maistuvan. Reissu oli ilmeisesti onnistunut kaikkien mielestä, keli oli komia ja jotain tuli nähtyä ja vielä enemmän maisteltua. Parempi vaan että Korvluomalla ei ole pubeja yhtä tiheään, jäisi kohta juoksulenkit heittämättä.


Nyt ihmetellään outoa istujamiestä kahdessa polvessa.

Itelle oli myös mukavaa vastaanottaa ekat vieraat ja tutustua samalla paikkoihin vähän enemmän. Nyt täytyy taas koittaa duunata kouluhommien parissa ennen seuraavaa rytmiryhmää, joka saapuu kolmisen viikon päästä.

Ai niin, kävin tokan kerran salilla tällä reissulla. Piti maksaa 13 punnan pakollinen esittelykierros, missä ohjaaja näytti salin ja mun piti käyttää paria laitetta sen nähden. Todistaa, että osaan pumpata!

P.S. Noita kuvia saa isommaksi klikkaamalla, meni nyt vähän pienemmällä tuohon sivulle.