Omatoimisessa työskentelyssä on puolensa. Deadlinet on tavallaan olemassa, mutta loppujen lopuksi on omasta halusta kiinni, koska tekee ja mitä. Tällä viikolla tuo valintojen maailma on tullut taas hyvin esiin. Viikolla olisi ollut tarjolla sirkusreissu Cirque du Soleil'n esitykseen, mikä on kämppisten kommenttien mukaan jotain aivan mahtavaa. Mutta jäin kotiin kirjoittelemaan - ja sain tosi hyvän työpäivän eikä kaduttanut yhtään. Tosin olisin mennyt myöhemmin katsomaan sen sirkustelun, mutta visa ei taas jostain syystä toimi enkä saa maksettua sillä mitään.
Perjantaina Roger Stennitt -niminen miekkonen piti meidän porukalle luentoa käsikirjoittamisesta. Tyyppi on kirjoittanut eri foorumeille (radio, animaatio, tv, leffa, teatteri) yli 30 vuotta ja on psykoterapeutti ja aikidon musta vyö-sälli. Sillä oli ihan mielenkiintoisia ajatuksia ja varsinkin tuo monen eri formaatin tekeminen iski muhun. Jos osaa kirjoittaa myös radioon ja teatteriin leffan lisäksi niin mahdollisuudet elää sillä työllä nousevat. Ja tällä hetkellä ainakin tuntuu, että just sitä haluaisin. Eli ehkä tämän koulun jälkeen lisää kursseja ja itseopiskelua :) Niin kai sen gradunkin voisi jossain välissä tehdä pois alta.
The Automatic.
Illalla koulukaveri Graham oli kaupungissa LA:laisen ystävättärensä kanssa ja tapasin heidät paikallisen yliopiston keikkatiloissa (Academy...jossa muuten HIM keikkailee, keikka loppuunmyyty). Bändi oli The Automatic, walesilaista elektropunkkia. Oikein hyvää settiä. Tietty olis ollu mukava jos olis tiennyt biisejä paremmin, mutta ehdin onneks vähän tutustua Spotifyn ja MySpacen kautta etukäteen. Myös coldplay-audioslave-U2 -vaikutteinen lämppäri osasi soittaa ja laulaa, olkoon itse tyylistä mitä mieltä tahansa. Johtopäätös: bändien taitotaso täällä on kova.
Academyn jälkeen hilpaistaiin vielä rokkipubiin, missä musatarjonta oli ehkä parempaa kuin Suomessa koskaan. Kävin toivomassa Bowien Rebel rebeliä, mutta ei se tainnut (?) tulla sinä aikana kun mä siellä heiluin. Ja oman kylän bändi The Smiths alkaa pikkuhiljaa potkia yhä paremmin, vaatii vain aikansa.
Ja kohta katsomaan Manchester Library Theateriin David Mametin (tärkeä nimi kässäripiireissä, sekä teatteri että leffa) kirjoittama näytelmä Glengarry Glen Ross. Uujea.
Ja lopuksi paikallisen autonpesufirman leikkisää huumoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti