Kannattaa juu vähä kattella kuinka kulkee.
Nyt just on päällimmäisenä mielessä, että mihin aika täällä oikein menee? Ei ole töitä, kouluhommia pitäisi tehdä muutama tunti päivässä ja loput jäisi elämiseen ja olemiseen. Mutta onkohan sitten tullut heilahdeltua paikasta toiseen liikaakin, kun tuntuu, että ei ole oikein edes hengähtää ehtinyt.
Keskiviikkona käytiin Martinin kanssa katsomassa Avatar. Olihan se aika näyttävä tekele ja yleissivistykseen kuuluva. Ja uskon, että 3D-tekniikka on vasta kehityksensä alussa.
Juhan 3D-ilme.
Ennen leffaa pyörittiin kaupungilla, lähinnä ostoksilla. Ostin vähän julisteita ja Nokian halpismallin ja brittisimin siihen. Ennen leffaa söin myös puolet melko etovasta fish&chips-annoksesta. Rasvaa oli meinaan sen verran, että sillä talilla olis ruokkinut yhden pihan pikkulinnut koko helmikuun. Yäh...
Illalla pääsin aloittamaan kässärini ekaa näytöstä. Eilen ja tänään jatkoin sitä ja tekstiä tulee verrattain helposti, kun treatmenttia on hakattu sen verran kauan. Aamulla koitan aloittaa työt heti aamupalan jälkeen ja saada ne tehtyä siten, että ilta olis vapaa. Eilen se onnistui, tänään ei. Tunti vielä pitäis kirjoitella tänään ja kello on kohta 22.
Eilen ja tänään käytiin Tommin kanssa lenkillä ja omat hoodit alkaa tulla yhä tutummiksi. Siinä juostessa sanoin, että jotenkin kaikki kadut ja talot on täällä viehättävämmän näköisiä kuin Suomessa. Täällä on sellainen elämisen maku, eli suomeksi sanottuna on likaisempaa ja sekaisempaa. Suomessa on siistiä ja hyvähän se on, mutta ite tykkään tosi paljon nykyisten asuinkulmien tyylistä. Puutarhatonttuja ei vain ole näkynyt, kummaa.
In a tree.
Tänään olin myös yksinpäin kaupungilla ostoksilla. Tärkein hankinta oli selkäreppu, mikä tuli krooniselle niskahartiavaivaiselle tarpeeseen. Meinas vain olla ongelmia sen ostamisessa kun visa ei suostu vinkumaan. Jotain häikkää kai luottorajoissa. Onneksi oli muutama kymppi euroja ja posti oli vielä auki. Mukaan tarttui myös mm. päiväpeitto ja suojuskotelo Macille, mikä oli ryöttäsen kallis, mutta ostin sen silti.
Manun keskustaa
Nyt tuntuu siltä, että huomisen vois ottaa aivan rauhassa kotosalla ja lähialueella. Vois katella vaikka leffaa ja lueskella kirjaa. Ja tietty kirjoittaa. Kai jonkun välipäivänkin vois pitää, mutta ehkä tässä tulee reissuja sun muita, mitkä teettää välipäiviä työskentelyyn.
Viikko oltu uudessa väliaikaisessa kodissa ja hyvältä tuntuu. Kouluhommat on rullattu käyntiin, kämppä ja huone alkaa olla sisustettuna ja kaupunkiakin tuntee jo jonkun verran. Sen huomion olen tehnyt, että ilman nettiä, suomalaista lehteä ja telkkaria pysyy asumaan vallan hyvin eikä aika tule yhtään pitkäksi. Toki käyn netissä päivittäin, mutta aika vähän tulee aikaa siihen käytettyä. Lujea kannattaa aina, mutta ehkä muutaman kuukauden loma Aamulehdestä ei haittaa.
Ei muuta etiäppäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti