Pirkat hiihdeltiin tänään. En ollu mukana vieläkään. Varmaan 5-6 vuotena oon onnistunut keksimään hyvät tekosyyt jättää lenkki väliin. Tänään se olis kannattanut käydä repäisemässä, sen verran hyvä lentokeli oli. Kävin hiihtämässä n. 16 kilsan lenkin ja oli kyllä aivan mahtavaa. Veikkaan, että puolipirkka ei ois tämänkään talven hiihtokilometreillä ollut paha kakku, mutta kyllä tuo 90 kilsaa edelleen hirvittää. Kun se kumminkin on koitettava vetää omaa lujaa. No, ehkä ens vuonna...ainakin se puolikas?
Noita hiihdon MM-kisoja katellut ja kuunnellut urheilijoiden selityksiä. Pari hiihtäjää on valittanut jokaisen kisan jälkeen suksiaan ja sellaistakin luin, että lumen rakenne ei sovi sukselle. Eka tulis mieleen, että typerää selittelyä, mutta kyllä mä alan uskomaan, että hiihto on hyvinkin paljon myös välinelaji, jossa huollon ja välinevalintojen merkitys on suuri. Marginaalit on niin perhanan pieniä. Ite oon kyllä vetäny vain pikaluistoa silloin tällöin Salomonien pohjiin ja aina miinuskeleillä on hyvin kulkenut. Viime keskiviikkona sain Sakulta oikein autokyydin ladun varteen ja takaisin ja kokeilin vähän raskaammalla plussakelillä. Ja oli raskasta. Tämän päivän lentokelin jälkeen ei oikein kiinnosta enää tuollaiseen lämpöiseen säähän lähteä ryskyttämään.
Nyt on urheilupää saatu aika hyvin auki, plussat siitä. Itelleni!
Kitaraharjoituksetkin jatkuvat rauhallisella tahdilla. Kesällä toivottavasti enemmän.
Sakun kans perustettiin (ehkä?miten se meni) improbändi...nauhotettiinki jo joku 4-5 biisiä, mm. "Verhoonkuristamisblues". Very productive.
Ens viikolla Tampere Film Festivals. Käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti