EIpä taas meinaa jaksaa ylläpitää edes kerran viikossa -päivitystahtia. On se kumma.
Duunia piisaa ja niin tulee tekemään syksylläkin, jolloin olisi muutto pk-seudulle muutamaksi kuukaudeksi. Siitä sitten myöhemmin.
Nyt päällimmäiset ajatukset pyörivät dokkariasioissa. KaMa-dokkaria on taas väännetty Masan kanssa eteenpäin. Olo tuntui ihan dokkarintekijältä, kun viikonloppuna rakennettiin Masan kanssa vanhaa kunnon lappuleikkiä käyttäen seinälle step outline, eli hahmoteltiin käsikirjoituksen rakenne. Tämä olisi tullut varmaan tehtyä muutenkin, mutta juuri tässä vaiheessa se tehtiin erityisesti rahan takia. Mahdollisia apurahoja varten tarvitaan käsikset ja treatmentit ja ne pitää tehdä viimeisen päälle, jos jotain meinaa saada. Eikä tiedä sittenkään, saako mitään. Tätä se vissiin on. No, ehkä homma helpottuu sitten, kun se eka työ on tehty. Rahoittajiakin on aika vaikea saada uskomaan, että itsestä on mihinkään, kun ei ole mitään todisteita kuin omat kauniit lupaukset ja vakuuttelut. Jännittäviä aikoja, kävi miten kävi.
Tuossa dokkarihommassa on huomannut jo monessa kohtaa, miten käytännössä tekemällä oppii. Olen teoriaopintojen kannattaja ja tykkään itse myös päntätä kiinnostuksenkojteistani, mutta käytännössä tekeminen on yhtä tärkeä osa oppimista. Dokkaripuolella ei noita opintoja juuri olekaan ja siksi kokemattomuus pitää nyt korvata omalla työllä ja tiedonhaulla.
Ai niin ja taas on ihan vakava uhka sille, että en tänäkään vuonna saa tehtyä loppurutistusta graduni kanssa. Melkein on myönnettävä, että olen linkoutunut sinne valmistumattomien limbukseen. No, pieni toivonkipinä ensi kesälle vielä on, mutta saattaa olla, että liekki roihuaa joissain ihan muissa jutuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti