To the roots (the mummu's side)

Mummun hoodit.

Reissulla oltiin jo yli viikko sitten, mutta vasta nyt on tarpeeksi aikaa tälle tärkeälle päivitykselle. Saimme nimittäin toteutettua pitkään järkeillyn road-tripin mummun kotimaisemiin Pälkäneelle. Mahtava reissu ja mikä tärkeintä, mummu tykkäs.
Mummu saapui äitin kanssa Kankaanpäästä, ottivat mut kyytiin Tampereelta ja Ippa ja Antti tulivat Hämeenlinnan suunnasta. Tavattiin porukalla Pälkäneen Aapiskukossa ja vedettiin kunnon mätöt.



Sitten alkoi todellinen to the roots -osuus. Mentiin mummun kotitalolle (jossa olen joskus nöösinä käynyt, mutta mitään silloin mistään ymmärtäny) ja alettiin tsekkailla paikkoja. Satoi ihan riittävästi, mutta se ei tahtia haitannut. Mummu suuntasi nopeasti ulkorakennuksen nurkalle ja alkoi katsella kaihoisastikallioille päin. Sitten mummu sanoi päättäväisesti: tuonne pitää päästä. Pienenä kertauksena. 86-vuotias mumski, märkä sää, liukas kallio ja jyrkkä ylämäki.


Pojat ja mumski kalliolla.

So what! Mummu näytti jälleen, mikä on mummujaan! Vähän tukea meikäläisestä ja hop kalliolle. Se oli hieno tilanne ja mummu oli hetken kuin pikkulikka taas. Kallion päällä sitten saatiin nähdä, missä kallionkolossa sitä lättytaikinaa oikein oli tehty ja mihin paikkaan oli kaverin kanssa nukahdettu. Mummulla on paljon kovia muistoja, mutta myös hauskoja tarinoita.
Mummun veljenpoika tuli näyttämään paikkoja ja päästiin käymään navetassa, ulkorakennuksissa jne. Mummu muisti kaiken kuin eilisen ja oli hyvä kuulla juttuja paikan päällä ja saada tallennettua vähän kameralle. Ja itelle oli tärkeää, että saatiin homma tehtyä, kun siitä on niin paljon puhuttu. Kiire on kaikilla, mutta kyllä jälkeenpäin aajttelee, että näitä reissuja voisi olla enemmänkin. Ensi kesänä jos pääsisi uudestaan, muutama paikka jäi vielä näkemättä.



Muikku.

Kototalon jälkeen käytiin vielä mummun koululla, missä taas tuli lisää muistelua. On se ihmeellistä, miten melkein 80 vuoden jälkeen asian muistaa kuin eilisen päivän. Ja tuollainen aika on jotenkin niin käsittämätön. Maailma on ollut niin erilainen paikka silloin. Omat ongelmansa ja vaikeutensa, mutta myös hyvät puolet. Kuten omassakin ajassa.


Koululainen.

Lopuksi käytiin vielä hautausmaalla tarkistamassa esivanhempien leposijat ja sen jälkeen vielä heitettiin pikainen sukulaisvierailu mummun veljen ja tämän vaimon luokse. Mukava oli niitäkin ihmisiä nähdä. Mummu oli noissa ympyröissä kuin - no - kotonaan. Järven kyljessä kasvanut nuori nainen lähti miehen (pappa) perässä karuun Pohjois-Satakunnan kolkkaan, jossa järviä merkkasivat kuivatut suot ja lammet. Mutta hyvin on pärjätty. Eikä mummusta koskaan ole täysin satakuntalaista tullut, on sitä hämettä siellä. Voit viedä likan pois Hämeestä, mutta Häme ei lähde likasta.


Maat ja mannut.