Nyt se on seinällä

Ja siitä se lähtee.

Step outlinen pohja meinaan. Eli kohtausjaollinen lappuarmeija seinällä. Ja kun laput on täyttnä niin seinällä on periaatteessa leffakäsiksen luuranko. Briteissä viimeistään huomasin, kuinka tärkeää käsishommassa on suunnitella, pohtia, ratkoa, hioa ja pyöritellä. Ei oo äkkipikaisen ihmisen hommaa. Ehkä kärsivällisyyttä riittää siksi, että ekaa kertaa koskaan tunnen aivan täysillä tekeväni sellaista hommaa, mistä tykkään. Omaehtoinen opiskelu ja tekeminen ovat myös erittäin bueno. Tykkään siitä, että on vapautta suunnitella ja tehdä oman fiiliksen ja nekemyksen mukaan. Ja nyt, kun opettajat ei oo viikon välein sanomassa mitä tehdään, punnitaan tosissaan, mihin äijästä on. Voi olla, että myös blogi toimii lopputyöprokkiksen ajan purkukanavana ja yleinen raportointi jää vähemmälle. Jos siis luet tätä, blogin kautta toivottavasti saa kuvaa siitä, miten prosessi etenee.



Maanantaina sain siis polkaistua käyntiin kässärihommat käyntiin ja ekat pari päivää ovat olleet oikein antoisia. Päähommana on koulun lopputyökäsis, mutta muitakin virityksiä on. Toivottavasti intoa riittää, sillä sitä tarvitaan, kun blokki iskee. Tähän touhuun on myös helppo uppoutua, mutta pitää yrittää huomioida muukin maailma. Kun pakollisia menoja ei juuri ole, on urheilukin taas onnistunut helpommin. Sulka- ja salikausi molemmat pukattu käyntiin.


Ny enää se sisältö.