And action!

There is no substitute for good footage.

Juuri nyt on vähän pölhö olo eikä tiedä, mitä tekis. Viime päivät on ollut semmoista pyörimistä ja tekemistä, että hermot taitaa huutaa pientä uudelleenjärjestelyä. Mutta nyt on dokumenttielokuvan kuvaukset takana ja täytyy sanoa, että fiilis on pölhöydestä huolimatta erittäin hyvä. Pieni tiivistelmä siitä, miten tähän tultiin:

Idea: joskus joulukuussa, kun kuulin, että Superpesikseen pitkän tauon jälkeen palannut KaMa saa vastaansa Superpesis-avauksessa mestari Vimpelin Vedon. Tuli idea, tästä voisi tehdä dokkarin. Pari soittoa ja oli luvat kuvata ja sopu pienestä alkukassasta sponsoreilta. Masa lähti mukaan tekijäksi, vastaamaan teknisestä puolesta ja jakamaan vastuuta käsikirjoittamisessa. Omia hommiani oli myös kaikenlaiset tuotannolliset asiat. Rahoitus- ja tukiasiat, kuvattavien henkilöiden etsintä ja koekuvaus, arkistomateriaalin hankinta jne. Masan kanssa käytimme yhdessä ja erikseen suunnitteluun, valmisteluun ja käsikirjoitukseen esituotantovaiheessa jo sen verran työtunteja, että niiden laskeminen jäi kesken. Välillä oli pientä epävarmuutta ilmassa ja hylkäävät apurahapäätökset ottivat pannuun, mutta huhti-toukokuussa palaset alkoivat kuitenkin loksahdella paikoilleen. Yksi merkittävä myönteinen apurahapäätös mahdollisti hyvän kaluston ja osaavan työryhmän palkkaamisen. Suunnitelma eteni, kuvaukset 8.-10. toukokuuta Kankaanpäässä, huipentuen KaMan ensimmäiseen Superpesispeliin.

Lauantaina vedettiin viimeiset palaverit toriparkissa yön tunteina. Välillä kävin katsomassa Ismo Leikolan shown (hyvä) pupissa ja Matti kävi syömässä. Oli aika hauska fiilis miettiä kuvausaikatauluja sun muita, kun ympärillä pörrättiin toririnkiä ja ronootettiin tuunattuja moottoreita. Masa heitti aiheesta itse asiassa lyhäri-idean, mitä alettiin kehitellä.


I was there too.

No, äitienpäivänä se sitten alkoi, kuvaaminen. Etukäteen oltiin mietitty, että istutetaan haastateltavat puistonpenkille ja kun kierreltiin ympäri kaupunkia etsimässä penkkejä, Masa bongasi kaupungintalon vierestä mukavan harvan mäntymetsän. Päätettiin, että se olisi hyvä ympäristö: antaisi kuvan metsäisestä p-satakunnasta ja olisi luonnonvaloisa ympäristö. (Meillä oli haastiksia varten valot hommattuna, mutta loppujen lopuksi koko homma vedettiin läpi luonnonvalolla).
Läheltä löydettiin puistonpenkki ja roudattiin se sopivaan kuvauspaikkaan ja vastaanotettiin haastateltavat, mikitettiin heidät, laitettiin kamerat valmiuteen ja alettiin tykittää. Työnjako oli selkeä: Masa kuvaa ja tarkkailee ääntä, meikäläinen toimii toimittajana. Kolme haastateltavaa istui penkillä ja tarkoituksena oli antaa kuva leppoisasta jutustelusta heidän keskenään, ei kameralle tai edes toimittajalle. Tavoitteena oli muutenkin, että "neljättä seinää" rikotaan mahdollisimman vähän, jotta illuusio sivustakatsomisesta ei hajoaisi.


Interview.

Eka haastis saatiin purkkiin, mutta duuniputki oli vasta alussa. Sunnuntai jatkui location shootingilla, eli kuvailtiin paikkoja, ihmisiä, yleistä pöhinää. Lisäksi suunniteltiin seuraavia päiviä, jolloin työtahti vain kiihtyi. Onneksi oli sen verran järkeä suunnitteluvaiheessa matkassa, että älyttiin vuokrata kalusto kolmeksi päiväksi ja jakaa kuvaukset kolmelle päivälle kahden sijaan, sillä nytkin meinasi loppua tunnit vuorokaudesta.
Illalla menimme vielä kuvaamaan toisen päähenkilömme Tarjan (faninäkökulman edustaja) haastattelun. Sekin meni mukavasti. Päivä oli paketissa iltaysin aikoihin, normi kahdeksan tunnin työpäivä (tekniikka-Masalle hieman enemmän). Tosin tekniikan kanssa jouduin minäkin säätämään vielä hiukan, kun pääsin kotiin. Piti hakea ajureita ja siirto-ohjelmia netistä kuvamatskun siirtoa varten, koska Masan yhteydet eivät pelittäneet. Päivää lyhensi hiukan se, että kaverin kuriiripalvelu toimi eikä tarvinnut heittää kalustokeikkaa Tampereelle työpäivän jälkeen.
Nukkumaan pääsin klo 23 aikoihin ja aikaa tähän toimintoon oli käytettävissä vajaat 5 tuntia, koska aioimme mennä kuvaamaan auringonnousun. Koska edellisyönä unet olivat jääneet 4-5 tuntisiksi, arvelin, että nyt uni voisi jopa tulla. Hah. Puolenyön aikoihin piti vielä käydä veskissä. Kai sitä pyöri kierroksilla ja vaikka kroppa sanoi, että nukkumaan, mieli ei malttanut.


The sulaneet akkujohdot.

Kello soi maanantaiaamuna klo 3.45. Painoin Kankaanpään keskustaan kuvaamaan auringonnousua ja löysin Masan jo asentelemasta kameraa. Kuvailimme auringonnousua parillakin kameralla, mutta ei se oikein putkeen mennyt ja tuskin lopputulosta tullaan käyttämään. Samalla kuvailtiin heräilevää kaupunkia ja otettiin toriparkki ja suunnittelupalaveri. Päätimme alkaa siirtämään materiaalia tietokoneelle ja katsella vähän edellispäivän kuvaa. Damn! Väärät piuhat. Ookoo, siirrytään kuvailemaan kaupunkia ja ostetaan oikeat piuhat. Damn! Auton akku tyhjä. Ei hätää, haen oman auton ja otetaan virtaa. Damn! Akkujohdot sulavat. Jätetään auto torille ja jatketaan kuvauksia uuden auton kanssa.


Lunchtime @ Ege.

Kun aloittaa neljältä, eka työpäivä on purkissa puolenpäivän aikoihin. Ja kun aloittaa neljältä, ehtii puoleenpäivään mennessä saada paljon aikaiseksi. Kuvamisse paljon paikkoja ja ihmisiä ja vähensimme painetta itse pääpäivältä. Tämän jälkeen kävimme haastattelemassa kaupunginjohtajan ja pidimme lounastauon EGESSÄ. Olis voinut neuvotella jonkun sponssisopimuksen, damn!
Ruuan jälkeen käytiin haastattelemassa vielä paikallislehden päätoimittaja, jonka jälkeen aloimme tapella tekniikan kanssa uudelleen. Haettiin vähän piuhaa ja kokeiltiin sen kanssa. Tarvittiin jotain ohjelmia netistä ja tunnin tappelemisen jälkeen kävi selväksi, että emme saa materiaalia siirrettyä näillä varusteilla pois levykkeiltä. Kaikki olisi ollut ookoo, jos vuokrafirma olisi laittanut mukaan yhden CD:n. Damn! Oli päätösten aika: emme saa siirrettyä toisen kameran materiaaleja ollenkaan, joten meillä oli tietty määrä kuvausminuutteja jäljellä. Mennäänkö niillä vai koitetaanko saada jostain lisää levyjä? Päätimme, että kuvataan vähemmän turhaa ja pärjätään sillä, mitä on. Päätös oli oikea, sillä se sai ehkä miettimään, että kameran ei tarvitse olla recillä koko ajan ja sai ehkä miettimään tarkemmin sitä, mitä kuvataan.


The famous nipplestones from Kankaanpää.

Niin, se maanantai. Väsy alkoi painaa ja otimme tekniikkatappelun jälkeen n. 10 minuutin torkut terassilla ja lähdimme jatkamaan. Masan tapellessa tekniikan kanssa meikä oli ehtinyt suunnitella loppupäivän ohjelman ja periaatteessa seuraavankin päivän ohjelman valmiiksi. Tässä oli taas yksi osoitus siitä, että työtä ja vastuuta kannattaa jakaa. Turha mun on vain katsella vierestä, kun toinen hoitaa tekniikkaa.
Kävimme jälleen kuvailemassa paikkoja ja ihmisiä. Kierros alkoi lupaavasti sotilaskodilta ja Tykistöprikaatin porteilta, missä meiltä tultiin kieltämään kuvaaminen, otettiin nimiä ylös jne. Lähdimme suosiolla pois, koska emme me olisi sieltä mitään kuvaa halunneetkaan. Reissu oli Masan sanoin "aasinpaskaa". Pienen voiton saimme, kun löysimme keskustasta tikkaat, joita ei oltu suljettu estein ja kiipesimme marketin katolle ottamaan kivaa torikuvaa. Joku huuteli ikkunasta ja käski ottamaan paidat pois. Ei otettu.
Illalla käytiin asentamassa kamera vesitorniin ja kuuluttamokoppiin ja käytiin katsomassa paikka vielä yhdelle kattokameralle. Kuvaussihteerimme Ville saapui Tampereelta ja tuli mukaan, kun lähdimme haastattelemaan ehkä meitäkin kiireisempää Anttia, Kankaanpään Mailan puheenjohtajaa ja dokumettielokuvamme toista päähenkilöä. Saimme istutettua Antin alas ja vastaamaan henkilökohtaisiinkin kysymyksiin. Olin aika tyytyväinen, vastausten sisältö oli paljon mielenkiintoisempi kuin koekuvauksessa.
Haastiksen jälkeen päivä alkoi olla pulkassa. Itselläni duunipäivä venyi päälle 17 tunnin, Masa hoiti vielä päälle kalustoasiat seuraavaa päivää varten selväksi.

Jo se oli kumma, jos ei nyt jo uni maittanut. Ja kyllähän se maittoi. Nyt ehti nukkua melkein seitsemän tuntia ennen kuin herätysääni alkoi klo 7 jälkeen huutaa. Ylös innosta ja jännästä piukeana, tätä oli odotettu kuukausia. Olin jännännyt kauan myös säätilaa, koska yleisömäärä on pesiksessä hiukan eri, jos on +5 ja sataa tai +20 ja paistaa. Mutta jo muutama päivä ennen pelipäivää alkoi näyttää varmalta, että aurinko paistaa. Jes!


-------------------
IEAAAARGH!!! Miten tää on mahdollista? Blogspot on hävittäny mun päivityksestä puolet ja kaikki kuvat ja tallentanu jonku vanhan luonnoksen! Eli nyt mun pitää muistella uudestaan, mitä tiistaina oikein tapahtui. En jaksa. Tekniikka pettää aina! No, listaan nyt jotain ja pistän kuvat uusiks, prkL!
-------------------


Shooting.

Niin, tiistai.
Aamukasin aikoihin tavattiin Masalla, jonne saapui myös pari äänimiestä Tampereelta ja kuvaaja Helsingistä. Jakauduimme pariin ryhmään ja alettiin kuvata. Päivä oli kiireinen ja raskas, mutta samperin hieno. Mielestäni saatiin aika hyvää matskua ja sitä on paljon. Päivällä seurattiin päähenkilöitä ja koitettiin tavoittaa jotain siitä odotuksesta ja fiiliksistä, mitä kaupungissa aistimme. Pikkuhiljaa fokus siirtyi pesiskentälle, jonne kaikki lopulta kulminoitui. Hyvä sää ja rummutettu ottelu toi paikalle 2103 katsojaa, pesäpallostadionrockbändi Takalaiton veivasi pesistadionrockia asenteella, mistä saatiin myös hyvä lisäelementti dokkariin. Peli meni KaMalle jännittävien vaiheiden jälkeen 2-1 ja saimme tallennettua aika hyvin reaktioita ja jälkitunnelmia. Sen verran oli kuuma keli, että meinasi pökrätä kesken matsin. Vissyä, sokereita ja varjoa ja taas jaksoi painaa. Ysin jälkeen homma alkoi olla melkein pulkassa ja päästimme aputyövoiman lähtemään kotiin. Masan kanssa vielä otettiin parit kuvat Kivelästä ja purettiin kamerat ja kamat ja n. klo 22 todettiin, että hyvää duunia oli tehty, kivaakin oli ja tästä on hyvä jatkaa. Päätettiin pitää muutaman päivän tauko prokkiksessa ja katsoa sitten, mitä meillä on ja miten jatketaan. Tauko on ihan hyvä idea, sillä sen verran intensiivisesti tuli hengitettyä pesistä ja dokkaria muutama päivä. Pari lätkäpeliäkin jäi väliin dokkaerikiimassa. Niin siinä käy, kun tekee täysillä ja sydämellä.