Tämän jutun luettua teki mieli tarkistaa, onko Seppo Turunen kotoisin Satakunnasta. Sen verran vaivattomasti tuntuu kriitikolta sujuvan murska-arvion antaminen. Mutta lukekaapa ensin juttu.
Arvostelu.
En ole katsonut elokuvaa, mutta arvostelu jäi mietityttämään parista syystä.
1.) Mitä jos tällainen sattuisi omalle kohdalle?
2.) Tunnen kaverin, jonka käsikirjoittama Kulman pojat on.
Kritiikki on elintärkeä ja olennainen osa kirjoittamista ja enemmän ja vähemmän kaikkea tekemistä. Rakentava kritiikki osoittaa, mitä voisi tehdä paremmin ja mikä ei toimi. Mukava on tietysti kuulla, mikä on jo hyvin, mutta ennen kaikkea kritiikin tehtävä on saada ajattelemaan, miten tekemistä voisi muuttaa paremmaksi.
Jos pohditaan asiaa kirjoittajan näkökulmasta, kritiikkiä tarvitaan sekä keskeneräisestä työstä, että lopputuloksesta. Sanonta "keskeneräistä työtä ei voi arvostella" on tässä mielessä paskaa. Keskeneräistä työtää pitää arvostella, jotta lopputulos olisi parempi. Tärkeää on tietenkin löytää ihminen, jonka kritiikistä on hyötyä. Äiti tykkää kaikesta, joten tämän "kritiikkiä" pohjalta ei kannata muodostaa minkäänlaisia johtopäätöksiä.
Kun työ on valmis, kritiikki on tarkoitettu ennen kaikkea yleisölle, maksavalle asiakkaalle. On helppoa jättää yhden ja kahden tähden leffat väliin ja valita se nelonen. Viitosethan ovat monelle niitä taide-elokuvia, joista ei joko tajua tai jaksa kiinnostua.
Entä sitten lopullisen teoksen kritiikki tekijän kannalta?
Kun Seppo Turunen kertoo jutussaan antavansa yhden tähden säälistä ja suosittelee leffaa "ei kenellekään", potentiaalinen katsoja kiittää ja valitsee toisen elokuvan. Käsikirjoittajaa voi hiukan harmittaa (ei omaa kokemusta tässä mittakaavassa, mutta vahva samaistumisen tunne). Vuosi tai pari on kuitenkin tullut väännettyä omaa lasta, mikä on jo voittanut muutaman esteen: saanut käsikirjoitustukea, herättänyt kiinnostusta tuottajissa ja rahoittajissa, saanut tuotantotukea, tehty valmiiksi ja päässyt teattereihin. Monta syytä juhlia ja tuntea onnistuneensa.
Sitten jumalaton jännitys ja odottamaan ensi-iltaa. Promokiertue ympäri Suomen, lehtihaastatteluja. Mietteitä siitä, mitä kriitikot sanovat (ja ihan varmasti kiinnostaa, vaikka muuta väittäisi.) Sitten tulee ennakkonäytös, jonka yleisössä istuu myös Kainuun Sanomien toimittaja. Toimittaja, joka tekee työtään valisemallaan tyylillä. En tiedä, onko Seppo Turunen ilkeä ja mikä on hänen kritikointityylinsä yleisesti, mutta Kulman poikien kritiikkiä voi sanoa rankaksi niin tyyliltään kuin sisällöltään. Se on murskaa elokuvan atomeiksi ja julistaa, että kenenkään ei kannata sitä nähdä.
Käsikirjoittaja on tehnyt työnsä. Kriitikon mielestä huonosti ja jos hän on yhtään ajan tasalla, hän on oikeassa.Kriitikko on tehnyt työnsä, Kritiikki saa harvoin julkista vastakritiikkiä eikä se sinänsä ole arvosteltava teos. Kriitikko ja kritikoitava ovat eri puolilla aitaa. Se on ammatinvalintakysymys. Käsikirjoittaja on hyvänä päivänä nero, joka pitelee toisessa kädessä Jussi-patsasta ja toisella ottaa vastaan seuraavaa ilmaista juomaa Loosen baaritiskillä. Huonona päivänä ei kehtaa mennä kuin korkeintaan hakemaan lähi-Siwasta six-packin ja pussin sipsejä.
En ole nähnyt Kulman poikia vielä, joten en voi sanoa, olenko samaa mieltä Turusen Sepon kanssa. Sen sijaan voin toivottaa tutulle kollegalle tsemppiä. Tänään on tämmöinen päivä ja tällainen tulos, mutta kyllä se siitä. Ei anneta seppoturusten lannistaa. Tehdään vielä oikein kierosti ja opitaan tästä kaikesta jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti