maanantai 23. elokuuta 2010

Sä kans ja istutus


Milky way stadikalla.


Olen istuttanut perunoita ja männyntaimia, mutta idean istutus on vähän oudompaa puuhaa. Christopher Nolan osasi sen homman. Inception ei tuottanut pettymystä, vaikka kova ennakkohype ja nousu IMDB:n top kolmoseen antoivat odottaa "ihan kiva" -reaktiota ja pientä pettymystä. Mitä vielä, nyt oli hehkutus kohillaan. Muutaman kaverin kanssa kerkesin jo leffan hyvyydestä vänkäämään eikä kaikkien tarvitse leffasta tykätäkään tai ainakaan pitääsitä ysi puolen arvoisena. En mäkään antais ysiä parempaa yhellekään kummisedälle.

Mutta pari syytä nopeasti, miksi tykkäsin:

1. Käsikirjoitus ja idea, varsinkin idea. On totta, että hahmot selittivät paljon, mutta mä ainakin kaipasin informaatiota eikä sitä tullut mulle liikaa. Unimaailma kiehtoi. Kysymyksiä jäi auki sopivasti ja ihmeen hyvin pysyi kärryillä, vaikka heiluttiin unen eri tasoilla. Raflaava aihe saatiin toimimaan. Ihan peruskaava: päähenkilö (jolla on henkilökohtainen ongelma) saa haasteen, jolla voi auttaa myös itseään ja samalla muita. Kerää possen alansa parhaita, kouluttaa nuoren lahjakkuuden, aletaan toimia ja vauhti kiihtyy. Aivan perussääntöjen mukaan, mutta lähtöidea on niin huikea, että nousee klassikoksi.

2. Uudistuminen. Matrixin jälkeen tuntui ekoja kertoja siltä, että tappelukohtauksissa on jotain uutta. Painottomuus ja hämähäkkimäinen kävely pitkin kattoja ja seiniä.

3. Casting. Leo oli jälleen hyvä ja hauskaa huomata, että en juuri ajatellut päähenkilön olevan Leo, hyvin vedetty siis. Joseph Gordon-Levitt on vieläkin vaikea nähdä elokuvissa, mutta uskottava se nyt on, on se ihan pätevä. Cillian Murphy toimii myäs. Ellen Pagesta en oo ihan varma, Junossa oli parempi.


Bono and the Light.


Ihan yhtä koviin lukuihin ei päässyt päivää aiempi kulttuurikokemus, U2 stadikalla. Ehkä kasi puoli tai ysi miinus. Ihan jees. Tai okei, se oli hyvä (eli parempi ku ihan jees) Mutta istumapaikka ja työtehtävät verottivat vähän fiilistä. Kentällä hyppiminen ja fiilistely olis ollut hienoa, mutta pääsipä nyt edes todistamaan ison maailman meininkiä. Ja In a Little Whilen takia kannatti jo lähteä.

Jajaja, kolme työpäivää ja sitten reissuun! Viikonloppu meni osin kässärihommien parissa, mutta keskiviikosta eteenpäin on tiedossa viikko lomaa. Tulee tarpeeseen.


The Edge.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti