Karma ja kärpänen

Viimeksi kerroin, kuinka ranteen supinaatiossa oli häikkää, ei kääntyny ei. Paitsi, kun opin hauskasti kääntämään sen painamalla käden reittä vasten. Oli "hauska" huomata, miten sitä tottui ja sopeutui tilanteeseen. Pikkuhiljaa kättä oppi käyttämään niin, että se ei enää lonksunut. Ei myöskään kääntynyt.
Otin itse Tapiolaan yhteyttä, koska en jaksanut odotella niiden kirjettä, jota ei ole muuten tullut vieläkään. Silmät kiinni odotin päätöstä puhelinpalvelijan hakiessa vastausta. Ja vastaus oli........ei korvata. Jaha, kiitos.
Ei korbvattu, koska hama kävi salilla. Monet pitävät minua varmasti typeryksenä, koska kerroin totuudenmukaisesti onnettomuuden tapahtuneen salilla. Mitä ihmisten tarinoita olen kuunnellut niin aika monelle tuntuu olevan aivan selviö, että vakuutusyhtiötä voi ja jopa kuuluu kusettaa minkä kerkiää. Ja jos se ei jotain maksa niin se on väärin. Ite on pakko olla sitä mieltä, että vakuutusyhtiö ei tehnyt mitään väärää siinä, että ne ei myöntäny mulle korvauksia. Niiden lapuissa lukee, että mun tapaturmavakuutus ei korvaa salilla itseaiheutettua vahinkoa ja jos mä sanon mun vamman käyneen salilla niin ei voi hirveesti odottaa, että siellä käsittelijä päättäis katsoa omatoimisesti sormien läpi. Miksi se niin tekis? Koska mä olin tyhmä ja sanoin rehellisesti, missä ranne meni?

Aloin miettiä asiaa tarkemmin. Mihin kukakin vetää moraalinsa rajat? Ja miten helposti niistä tulee lipsuttua? Ja onko sillä edes väliä? Ei mua vaivaa se, että joku toinen sanoo ranteen menneen, kun kaatui hississä. Tai kuoriessa perunoita. Mutta mun pää toimii silleen, että sanon niin kuin asia meni, tyhmää tai ei. Ehkä taustalla on jotain karma-ajatusta.

Ja alas, karma tuli. Jos oli uskomatonta ranteen vinksahtaminen salilla niin on jotain erikoista tässäkin: menin perjantaina Korvis Rock Cityyn, otin naapurin kanssa pienet yösoitot (kitaraa pystyin soittamaan, kun väänsin käden ensin soittoasentoon). Joskus yökolmen jälkeen olin menossa nukkumaan, mutta makkarissa pörräsi kärpänen. Päätin tappaa sen (ei, en jätä tappamatta kärpäsiä, vaikka kerronkin vakuutusyhtiölle totuuden..en mä sentään mikä hippi ole). Odotin, kyttäsi, lopulta huidoin kärsimättömästi. Sitten tempaisin kunnolla.

*KRUNKS*

Ääni kuului huonosta ranteesta, olin päättänytv tappaa kärpäsen sillä. Hetken harmittelin sitä, että eikö nyt mies tajua olla runnomatta loppuakin kättä? Sitten..häh...mitä? Sehän...sehän pyörii normaalisti. Vähän koskee, mutta toimii!
Yritin etsiä kärpästä, mutta en koskaan löytänyt sitä. Olisin halunnut kiittää. Se korjasi käteni, reipas pikku pörriäinen. Teki jotain, missä vakuutusyhtiö ei suostunut auttamaan ja jotain, mikä olisi maksanut yksityisellä 3500 euroa ja julkisella työntänyt jonon jatkeeksi.

"Herra Kärpänen
Sä tiedät sen
Sua aattelen
Kiitos Kärpänen"