Nii just, vähän semmonen nihkee olo, että ei millään tunnit vuorokaudessa riitä. Luulis, että töissä ei tarvi käydä ja koulussa vain syömässä ja salilla niin aika riittäis kotiopiskeluun. Kai se riittäiskin, jos ei olis muuta, mutta kauheen kiva olis joskus jossain käydä, lenkillä, kaverin luona PESiä pelaamas, improreeneissä. Ruokatunti vain saattaa venyä parityntiseksi ja improreenit viiden tunnin reissuksi. Siinä sitä sitten ollaan ja ihmetellään, kun tunnit ei tuu täyteen. Oon koittanu nauttia nykytilanteesta ja olla ressaamatta ja onnistunukin jollain tavalla. Mutta jos alkaa olla liikaa ohjelmaa niin sitten pitää miettiä paletti uudestaan.
Tällä viikolla oon kässäripuolella tehnyt enemmänkin taustatutkimusta ja muutenkin lukenut ja koittanu oppia jotain. Siviilipuolella opin myös jotain. Ainakin sen, että ei kannata nostaa lämmittelemättömällä kädellä maasta levypainoa salilla. Ranne sanoi *muljs* ja nyt on supinaatioliikkeessä hankaluuksia. Jos ulnan päätä painaa volaarisesti käsi vääntyy kyllä täyteen supinaatioon, Lääkäri epäili TFCC-ligamentin repeämää, joka sallii ulnan pään subluksation ja estää supinaatioliikkeen. Juuri näin. Nyt vain pitää odotella vakuutusyhtiöltä tietoa, korvataanko salimuljahdukset ja maksetaanko magneetit ja tähystykset. Jos ei niin voi plexuspuudutus.
Jotenkin se vaan on niin että sitte on kova kirjottaja kun sen pystyy tekemään sillee kurinalaisesti. Että ottaa realistisen tavotteen päivällä ja ei anna minkään tulla sen väliin. Siihen kun pääsis. Toisaalta antaa toivoa ettei muillakaan oo helppoa...
VastaaPoista