Rukatour -09 pt.2

Olen huomannut lyhyen bloginpitohistoriani aikana, että sopiva päivitysväli on 2-3 päivää, mikäli haluaa saada muistiin päivien tapahtumat suhteellisen kattavasti. Ja kun kirjoitusintoa vielä on, yritän tehdä päivitykset ilman suurempia mustia aukkoja.
Tuo 2-3 päivän sääntö iskee kasvoille nyt, kun on riehuttu muutama päivä Rukalla enkä ole ehtinyt/jaksanut päivitellä. Joten nyt päiväkohtaisena listauksena, miten viikko on mennyt.

Tiistai:
Mäkipäivä. Viimeksi olin Rukan rinteillä huhtikuussa. Nyt oli kelit vähän kylmemmät, mutta hyvällä pukeutumisella pelasti paljon. Joskus ennen yhtätoista päästiin mäkeen ja noin viiteen asti paasattiin. Mettäreitit osoittautuivat jälleen suosituimmiksi. Meikäläinen päätti pienen arpomisen jälkeen vuokrata kypärän. Hyvä valinta. Vaikka pää ei kopissutkaan, muuten tuli keräiltyä ihan tarpeeksi. Suurin osa kaatumisista tapahtui metsässä puikkelehtiessa. Vaikka en mikään mestarilautailija olekaan niin ihan mukavasti meni. Lounaaksi käytiin vetämässä Turboburgeriateriat ja jättimunkit päälle, mikä tuntui kyllä rinteessä.
Illalla taas saunan ja syömisen ja parin kaljan kautta nukkumaan ja uutta päivää odottamaan.

Keskiviikko:
Ja ei kun mäkeen. Masan kanssa otettiin kolmen tunnin hissiliput, koska tarkoituksena oli heittää iltapäivällä palauttava hiihtolenkki. No, laskettelussa tuli jo rehattua, mutta kun tankattiin rinneravintolassa leipää ja ranskiksia, ei vielä osattu kuvitella, millainen tämä ”palauttava” lenkki olisi. Pakkasta oli joku -15 ja olo oli rinteen jälkeen vähän nihkeä ja viluinen. Ajateltiin hiihdellä max. tunti ja painella sitten mökille vaihtamaan vaatteet. Katsottiin reilun kolmen kilometrin ympärysreitti ja alettiin lykkiä. Edettiin mäkistä tunturimaastoa jonkun aikaa hyvällä sykkeellä. Ehdin jo ihmetellä, että eikö muka 3 km ole mennyt, kun eteen aukesi törkeä ylämäki. Ounasteltiin, että nyt ei olla ihan oikealla reitillä, kun latu loppui ja ohi meni moottorikelkkoja. Suunta takaisin ja törkeä alamäki alas. Metsähallituksen puolelle ja perseelleen. Masan pää teki heiluriliikkeen ja melkein lähti irti. Tämän kaatuilun jälkeen jatkettiin matkaa, huomataksemme, että eksyksissä oltiin. Kierrettiin ilmeisesti jotain Susi-Kallen reittiä.
Sitten hiihdeltiin järvenjään yli jatselemaan opastauluja. Mihinkään ei ollut alle viittä kilometriä ja meidän reitin piti olla se reilu kolme. Lähdettiin lykkimään. Kohta saavuimme mäkihyppystadionille ja taas tiirailtiin opasteita. Sitten kysyin paikalliselta poromieheltä, missä päin on Vuosseli. ”Eihän tämä ole ollenkaan ympärysreitillä. Tuosta kun otatte sukset kainaloon ja kävelette ylös niin sieltä Pisteen nurkalta lähtee reitti. Tästä on semmonen 5 kilometriä.” Siinä vaiheessa ei voinut kuin revetä. Tunti oltu reissussa ja 5 kilsaa jäljellä. Ja matkaa piti olla 3,5.
No, perille päästiin ja palauttavalla lenkillä kului aikaa 1,5 h. Viiman jälkeen kaakao maistui. Aloin muuten juomaan kaakaota tällä reissulla. Ainakin Tazza maistui. Mmm...
Hiihdon jälkeen mentiin porukalla Kuusamon tropiikkiin lillumaan. Todellinen hitti oli silti vesiliukumäki, mikä mittaa liu’un keston. Kisahan siitä tuli. Masa veti pohjat, 8,6. Sakukin pääsi alle ysin, itellä meni parhaimmillaan 9,08. Alle ysin olis pitänyt päästä...
Ja päivän kruunasi myöhäinen mättö-illallinen Coloradossa. Alkupaloiksi mm. cheddarjalapenoa, sipulirenkaita ja wingsejä. Pääruoaksi kyljyksiä ja maalaislohkopottuja. Ihan hyvä setti, varsinkin alkupalat. Illalla tuli uni aika herkästi.

Torstai:
Ja taas mentiin mäkeen. Muutaman tunnin laskettelut, mutta alkoi mennä jo enemmän makkaranpaistelun ja minttukaakaon maisteluksi. Kaikki selvisi ehjinä mökille ja UV:n viettoon. Plikat laittoi ruuat pöytään ja perinteiseen UV-tyyliin mentiin nakeilla (uuden- ja vanhanajan), perunasalaatilla, patongilla, lohkoilla jne. Sitten pelailua ja pullottelua.
Rakettien paukutusta oli tarkoitus mennä katsomaan Rukakeskukseen, mutta ei loppujen lopuksi ehditty siihen, kun taksi tuli vasta puolenyön jälkeen. Vuosikymmen vaihtui siis lähinnä tähtisädetikkujen ja Sakun pörriäisrakettien loisteessa. Hiukan erikoiselta tuntui oma vuodenvaihto kun Jaana ei ollut maisemissa. Kuitenkin ollaan oltu samassa paikassa kaikki vuodenvaihteet vuodesta 2001/02 saakka. Ehkä sitten ensi vuonna, ellen ole ulkomailla. Tai voihan Jaanakin siellä olla. Mistä sitä tietää?
Rukalla kiivettiin Pisteen jonoon ja oliko siellä nyt tuttu portsari Kankaanpäästä ovella? Oli. Jonkun aikaa jonoteltiin pakkasessa ennen kuin päästiin sisälle. Siellä oli tautinen teiniteknomeno päällä ja vastaanottokomitea piti huolen siitä, että juuret ei unohdu. Samaan aikaan Rukalla oli nimittäin muitakin kotikylän poikia, vähän tuoreempaa ikäluokkaa mutta kumminkin. Siinä se ehtoo meni puhuessa enemmän tuttujen kuin tuntemattomien kanssa. Musiikki oli pääosin kuraa, mutta lady gagojen ja gugujen väliin taisi tulla jopa Offspringiä (Ignitionilta).
Pilkun jälkeen taas värjöttelyä pisimmässä taksijonossa ja kotimökille. Erinäisten vaiheiden jälkeen kömmin omaan petiin aamun sarastuksessa väsyneenä, mutta vuoden vaihtaneena. Tervetuloa uusi vuosikymmen. Toivottavasti olet hyvä ja muikea.

Perjantaista on kerrottavaa vähiten. Jokainen jumitti omalla tavallaan. Myyränsilmä-Masa väänsi herkulliset tonno/jauhelihanachotällit, mikä oli täydellistä normipäiväsapuskaa. Virta alkoi olla porukasta jo vähän pois, mutta päättäväisesti siivota turautettiin nurkat, jotta aamuvarhaisen lähtö olisi sitten pikainen.

Nyt kello on vähän päälle kuusi illalla ja kirjoittelen Hondan etupenkillä viimeisiä päivityksiä. Kotimatka on sujunut hyvin, juuri mentiin Kauhavan ohi ja Satakunta kutsuu. Radiossa Ismo laulaa taiteilijaelämästä. Semmoista hunsailua tässä on ollut itselläkin reilut pari viikkoa, mutta kai se saa sellaista välillä ollakin. Jaksaa sitten taas painaa.

Huippu reissuseko kohta takana. Kiitoksia Jannulle kutsusta ja koko porukalle seurasta. Tästä jatketaan!