Hieno huivi.
Reilu viikko sitten sunnuntaina Espoon kotipojat Antti ja Ville toivat isot päänsä ja pohkeensa (mutta kummalla kumpi, vai onko se vain pelkkää legendaa?) Great Western Streetille. Poikien lento oli puolisentoista tuntia myöhässä, mikä olisi tuntunut myöhempien aikojen pyhiin verrattuna lapselliselta myöhästymiseltä. Pojat pääsi kuitenkin perille ja pakollisten NHL-puheiden jälkeen päästiin koisimaan. Oikein, sillä aikaisin aamusta tuli lähtö Edinburghiin, Skotlantiin.
Jo junasta näkyi mukavaa maalaismaisemaa ja lampaita, joita tältä maailmankolkalta odotimmekin. Edarissa (Edinburgh) saatiin hyvä vastaanotto, säkkipilli soi ja aurinko paistoi, uujea. Noukittiin viskisaarten huuruista palannut Tommi messiin, haettiin vuokra-Focus ja lähdettiin painamaan vasurilla kohti pohjoista. Mitään sen suurempia suunnitelmia ei ollut, Ville halus päästä Invernessiin..kukaan ei tiedä vieläkään, miksi.
Reissuglamouria.
Rantareitillä käytiin kikkailemassa Pohjanmeren reunalla ja löydettiin myös muikea linna, mikä tosin oli kiinni. Valloittaminen jäi myöhemmäksi. Ekan päivän reissu loppui Aberdeeniin, nuorisomaja löytyi pelottavan helposti (tahdomme kiittää opaslärppyjä ja kepsiä). Parit bisset paikallisessa ja unta palloon.
Tiistaina päästiin ylämaiden maisemiin ja tunnelmaan Jumankauta on komeeta maisemaa. Haggikset vedettiin (en pitäny juuri minään) ja autovisailtiin, sekä tietty poikkeiltiin ja pysähdeltiin mielenkiintoisissa paikoissa. Autovuokraus on kyllä aivan lyömätön matkustustapa. Voi pysätä koska haluaa ja ihmetellä vaikka pähkähullua kylttiä. Juna ei pysähdy sen kohdalle, eikä bussi peruuta.
Ei karttaa Antille.
Skoteissa tykkään myös siitä, että maisema vaihtuu niin äkkiä. Ylämaiden autiudesta oltiin yhtäkkiä jossain Everwood/Villi Pohjola-tyyppisessä vuoristokylässä. Tuntui kuin olis ollut jossain alaskalaisessa tv-sarjassa. En kuitenkaan ostanut kylän tuhannesta vaelluskaupasta ulkoiluhousuja ja lähdin valloittamaan läheisen Glenmoren luontoalueen yhtä vuorenhuippua farkuissa. Onneks muu lössi oli urheilullisemman näköistä. Varsinkin Ville, joka keksi tulla rinnettä alas pingviinityylillä (slide, kuvatodisteet tästä Antin kamerassa).
Toinen kahdesta maisemakuvasta, jonka näköjään laitoin mukaan, vaikka tehokkaampaa olisi laittaa erilaisia kuvia.
Huiputtamisen jälkeen tsekattiin se kuuluisa Inverness (Villen lausuntaohje, maanisella äänellä-->IN-VÖÖÖ-NES) eli pidettiin 15min kaffeetauko ja lähdettiin meneen. Ajoitus oli oikea, sillä lähellä ollut prutakko nimeltään Loch Ness sai auringonlaskusta vähän miehekkyyttä. Mutta oli se kapee! Ihan hieno silti. Yöksi painettiin Fort Augustukseen, missä asuis varmaan 16 ihmistä, jos Loch Nessissä ei olis joku joskus nähny hirviötä.
Loch Nessin suippokorva.
No tässä on se toinen samantyyppinen kuva.
Vikalle päivälle ajomatkaa ei ollut kovin paljon, mutta hyvin saatiin päivä tuhrattua, mikä oli mahtavien maisemien syy. Löytyi myös mahtava Robin Hood-puro, mitä arvostin kovasti. Jos Antti on vuori-ihminen, mä innostun mettästä. Ville taitaa innostua liukkaista alamäistä ja kahvista, Tommi taas vähän vanhemmista...viskeistä.
Lavastettu keskustelu Fort Augustuksen pupissa. Oikeesti me ei puhuttu, me vaan juotiin.
Antti tohotti myös koko reissun ajan ylämaan karjasta ja ottikin ilon irti, kun parissa paikassa sonneja nähtiin. Onhan ne ihan hienoja. Lukuisista random-pysaähdyksistä johtuen varsinainen pääkohde, Stirlingin linnavierailu, jäi tuhnuksi. SIsälle ei maksettu, käytiin kokeilemassa hassuja hattuja ja ostettiin jäätelöt. Sitten ajeltiin kohti autovuokraamoa, ensin tosin ajettiin väärästä liittymästä motarilla noin kolme kertaa. Auto palautettiin myöhässä, mutta kunnossa (sivupeilikin paikallaan, toim.inside). "Jee", huudahdimme, Focus oli pois sydämeltämme (kiitos, hyvä auto olit) ja fokus saatiin siirtää Edarin tutkimiseen. Antin toiveesta mentiin tsekkailemaan Leithin kaupunginosan maisemia, missä vissiin on tehty jotain Trainspottingissa..vieläkään ei oikein selvinnyt, mitä. Mutta hyviä pubikeskusteluja oli, William Wallacesta ja Thanoksesta ainakin.
Torstaina Edari jäi hyvästi taakse, hetkeä myöhemmin Skotlanti. Mahtava paikka ja reissu, eka osa poikien vierailusta ja lomasta oli takana. Taas mentiin rennolla ja liikaa suunnittelemattomalla draivilla ja aina saatiin katto pään päälle ja tyyny sen alle ja ite en ainakaan jäänyt kaipaamaan mitään lisää (paitti se rantalinna olis ollu kiva nähd sisältä). Kun jutun taso lasketaan heti reissun alussa tarpeeksi alhaalle eikä vain ylitetä sitä, ainakaan tyylikkäästi, hyvin menee. Näitä siis lisää.
Manussa otettiin A:n ja V:n kanssa lenkki ja frisbeen heittely, mikä oli eri haskaa, vaikka kipeä käsi antoi uskotella, ettei se tykkäisi tämmöisestä touhusta. Joka tapauksessa oli hauskaa juosta jonkin pelivälineen perässä, alkaa jo odottaa kesän biitsipelejä.
No oli sielä välillä ihan kivaakin.
Eikä tässä vielä kaikki. Illalle oli täsmähankittu liput Ricky Gervaisin stand up-keikalle. Tykkäsimme kovasti, vaikka Villeä Rickyn ryöttäisyys hieman hämmensi. Ite oon kyllä sitä mieltä, että jos koomikko alkaa vetämään härskiä linjaa niin sitä on sitten vedettävä kunnolla ja loppuun asti.
Tällainen oli siis matkalaisiemme reissukertomus osa 1. Mutta kuka oli tuo nurkkiini jäänyt sympaattinen syöttiläs? Entä kuka raahasi matkalaukun maasta toiseen tuhkapilvi kintereillään? Kenelle Queen-musikaali olikin kärsimysnäytelmä? Kuka onnistui sulkemaan kaikki visansa melko koomisella tavalla? Näihin kysymyksiin ehkä vastaukset seuraavassa päivityksessä. Kun matka jatkui...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti