Arjella päähän, TÖKS!

Niin se on. Loma on lomalla, arki kotona ja puutarhassa. Tällä viikolla olen ollut kaksi iltaa töissä, kahtena päivänä koulussa ja yksi ilta meni näytelmäreeneissä. Sellainen normaali reippaus on palannut aikatauluihin. Pitää yrittää pitää se siinä, jumalatonta kiirettä elämäntapana olisi syytä välttää, ei sitä vain pidemmän päälle jaksaa. Muutama päivä nyt menee, pari viikkoa, kuukausi joo..

Maanantaina palloilin aamupäivän kotosalla, mitä nyt syömässä kävin yliopistolla. Onneksi yo-maailma on kaikista rajauksista huolimatta vapaa. Meikäläinen ei ole siinä firmassa käynyt yli puoleen vuoteen kuin syömässä tai puntilla. Akateeminen vapaus roks!
Kolmen maissa oltiin Sakun kanssa hervantalaisella ala-asteella katselemassa esiintymispaikkaa. Pistettiin paikkoja kuntoon ja venailtiin muuta porukkaa saapuvaksi. Viiden aikoihin päästiin aloittamaan reenaus. Pari kertaa vedettiin homma läpi. Ilman rekvisiittaa se nyt oli mitä oli, mutta mulla on kyllä vahva luotto, että neyttelijät hoitavat hommansa. Enemmän mua jännittää leisö. Siellä on molemmissa näytöksissä parisataa mukulaa ja jos niitä ei saa suitsittua niin siellä on sellainen villi länsi, että parta lähtee. Pitää miettiä tarkkaa se ohjeistus. Jos alaluokkalaiselle sanoo, että nyt saatte huutaa niin sen jälkeen on vähän vaikea alkaa selittämään, että otetaas vähn rauhallisemmin. Sekin oli vähän huono, että reenikerrasta jäi viikko ensi-iltaan eikä väliin tule yhtään kunnon harkkoja. Ilmeisesti näyttelijäporukka kuitenkin veti torstaina pikareenit ja juuri saamani tiedon mukaan (fb-chat) hyvin meni, "kaikki osas vuorosanansa ja sillee". Ei siis siitä sen enempää.

Tiistaina oli varmaan viimeinen löysempi arkipäivä vähään aikaan (ehkä?). Tuijottelin päivällä Wiren viimeisiä ja illalla oli jälleen vuorossa höntsyä Sorsiksessa. Paikka oli täynnä kuin ammuttu ja menin toiseen kaukaloon vähäks aikaa pelaamaan jotain 8 vs. 8 peliä. Sitten koitettiin etsiä oman porukan kanssa pelipaikkaa ja lopulta pistettiin isolle avojäälle pieni kenttä, maalitolpiksi lumimöhkäeet. Old school beibe! Oli hauskaa pelata ja vauhtia riitti ku Ässälällä ennen vanhaan. Edellisessä päivityksessä tuli hehkutettua ulkolätkää sen verran, että tämä tästä tältä erää.
Illalla katselin Wiren viimeisen jakson ikinä. Mahtava sarja, luultavasti paras kautta aikojen. On paha tehdä tuollaista listausta, kun esim. eri ikäkausina on eri suosikkeja ja toisaalta parhaiten on mielessä uudemmat ja toisaalta muistot ovat kullanneet niitä vanhoja. Mutta tästä pohdinnasta innostuneena listaan kymmenen ehdotonta timanttia mitä äkkiseltään tulee mieleen, ei paremmuusjärjestyksessä.

1. The Wire
2. Deadwood
3. MacGyver
4. X-Files
5. Pony Express
6. Twin Peaks
7. Talvisota
8. Band of Brothers
9. The Rome

Hmm..nää yhdeksän tuli heti, jätetään kymmenennelle paikka auki, joku must on varmasti jäänyt unhoon.
Asiasta vielä. Listalla on nippu kaapelitelevisioyhtiö HBO:n sarjoja (1,2,8,9). Listalle voisi melkein mahtua Mullan alla, mutta hyvyydestään huolimatta se ei yllä ihan tuohon. Sopranos multa on jäänyt katsomatta, mutta se pitänee ottaa työn alle.
Niin ja puuttuva numero voisi hyvinkin olla...
10 Lost.
Ai niin ja Oz tietenkin.
Jokerinumero: Oz. Mös HBO:n.

Niin. HBO:n tuotanto on täyttä timanttia. Big Love on sen tuotannosta, jota olen seurannut, oikeastaan ainoa, mikä ei iskenyt. Kuulostaa karulta, mutta kiroilu ja väkivalta takaavat laadun. HBO:n tapauksessa näin, vaikka näissä sarjoissa paras pihvi on muualla kuin em. paheissa. Mutta kaapelikanavalla saa sanoa ja näyttää enemmän ja se tuo sarjoihin sellaista realistisuutta ja särmää, että muilla ei ole mitään jakoa. Onhan joku Pakokin ihan katsottava, mutta kun on katsonut vankilatouhua Ozin tyyliin niin Pako on jotenkin kesy. Muhun vetoaa särmikäs ja lähelle tuleva, varsinkin pitkäkestoisissa sarjoissa. Plus että HBO:n sarjat ovat parhaiten käsikirjoitettua draamaa koskaan. Hattu pois.

Tämän mainospalan jälkeen loppuviikon kimppuun. Keskiviikko ja torstai olivat melko samanlaiset. Molempina päivinä olin koulussa. Keskiviikkona käytiin läpi treatmenteja ja Colin-ope antoi oman painavan sanansa nykytekeleistä Sain taas muutosehdotuksia ja vähän alkaa nyppiä kun koko ajan pitää sorvata, mutta sitä tämä ala on ja itsepä olen tälle hakeutunut. Käsikirjoittajan pitää rakastaa uudelleenkirjoittamista, on joku viisas sanonut. Ja tottahan se on. Eikä siinä krjoittamisessa mitään, mutta jos ei ole ideaa miten muuttaa niin se on vaikeata. Nyt sain kyllä jotain konkreettisia ideoita, mutta aika usein tulee myös palautetta, että "sinun pitää miettiä, miten tämä toimisi paremmin". Niinpä niin.
Illalla tein elämäni ekan jutun salibandysta, liigamatsista Koovee-Classic. Koovee voitti 7-1. Ihan katsottavaahan se oli, mutta kyllä lätkä ja futis vievät voiton.
Torstaina taas koulun kautta töihin, nyt ehdin käydä välillä lenkillä. Yritin myös keksiä leffalistaa, mikä liittyis mun käsisaiheeseen Pitäisi koittaa katsoa muutama ja vaikka lukea niiden käsiksiä, jos saisi jotain ideoita omaan työhön.
Raportoinnin kohteena oli torstaina jääkiekko ja Tappara-Ässät. Tapparan peijoonit menivät ja voittivat 4-3, mutta tiukka matsi oli ja Ässät pelasi hyvin. Ja sain puristaa Roki Rautakallion kättä, jämerän oloinen äijä ja on saanut nuoren porukan pelaamaan. Jos ei mitään repsahduksia tule ja nuori porukka jaksaa painaa niin kympin joukkoon on mahkut. Se olisi nyt eka tavoite muutaman susihuonon vuoden jälkeen.

No niin. Saatu vähän töitä ja reissurahaa ja tehty paluu opiskeluihin aikas pitkän joululoman jälkeen. Huomenna pitäis ottaa Ollin kanssa sulkapallomatsit aamusta ja lähteä sitten kohti synnyinseutuja.

P.S. Lisäsin muuten ekan kuvan plokiin. Olkoon sen nimi "Arki ja juhla".