Selältä vatsalleen ja muita onnistumisia

Korvaluoma Rock City jäi taakse tältä talvelta, olettaen että maaliskuun lopulla on jo komia kevät. Nyt ollaan Tampereella ja reissuunlähtöön on viikko aikaa. Ei tosiaan ole tullut hirveästi sitä vielä odoteltua, mutta kun countdown menee alle viikkoon niin ehkä pitäis. Sekin selvisi, että kämpässä ei oo kuin sänky ja pöytä, joten kuppia ja kippoa ja lakanaa tms. pitää hommailla. Taidan ottaa kuitenkin mukaan vain ssä-mukin ja jotain pientä ja ostan loput sieltä. Sain torstaina mettähommiin mukavan soiton ja tarjouksen parista duunivuorosta, joten ennen reissua ehtii vielä vähän tienaamaan, which is nice.

Torstaina tosiaan oltiin vielä isännän kanssa mettähommissa ja meikäläinenkin sai kunnon hien päälle retuuttamalla puuta oikein kunnolla. Illalle oli taas ohjelmaa. Maran kanssa sulkaa (oli hyvä peliä iteltäkin paikoin, mutta tappioita vain tuli), sitten suihkun kautta nuorempaa kummipoikaa katsomaan. Niila oli oppinut kääntymään selältä vatsalleen ja sitä temppua poitsu sitten esittelikin ylpeänä. Kun seuraavan kerran käyn katsomassa niin on varmaan taas oppinut vaikka mitä. Reissun jälkeen pitää sitten visiteerata vähän useammin. Ja kai Niila lähtee ens kesänä jo kummeja katsomaan Tampereelle.
Sitten tietty mummun puheissa piti käydä. Sen jälkeen vanhempi kommipoitsu Iitu (joka jo Tampereen reissut tietää) ja toinen mummula (kiitos vaan mamma farkkujen korjauksesta). Vielä olisi tehnyt mieli käydä Wäkän, kohta 95, luona, mutta kello alkoi olla sen verran, että päätin suunnata kotiin. Joka päivä meni nyt silleen, että oli kauheasti ohjelmaa ja pääsin kotiin rauhoittumaan vasta iltaysin maissa. No, mukava oli nähdä ihmisiäkin ennen reissua, nyt kun tulee vähän taukoa.

Perjantaiaamuna iskä heitti Parkanoon junalle ja kävin palauttelemassa yhden lainaamani kirjan eräälle vanhemmalle herrasmiehelle, josta oli iso apu mm. mun graduun, mikä on ollut hyllyllä n 1,5 vuotta. Sitten Tampereelle ja perkaamaan työlistaa. Illalla Jaana lunasti mun antaman joululahjan eli käytiin Komediateatterissa katsomassa Luolanainen.
Suosittelen vahvasti. Anu Raipia veti hienosti ja vähän jähmeän alun jälkeen homma lähti rullaamaan ja yleisö lämpesi. Joku on sitä mieltä, että uppoaa enemmänkin naisyleisöön, mutta kyllä tepsi muhunkin. Ja Raipia veti kyllä aika itseironisella otteella, että ei siinä säästynyt naissukupuolikaan, jos kohta ei mieskään. Menkää katsomaan!
Teatterin jälkeen syötiin lahjan toinen osa Soittoruokala Sahassa. Mun pippurikana konjakkikastikkeessa oli loistokasta ja niin oli kuulemma Jaanan kukonrintakin. Hyvä teatteri+hyvä ruoka= Great Success!

Yhtälöstä puuttuu vain yksi, kouluhommien teko. 1,5 viikon päästä pitäisi olla vaikka mitä kasassa kun on eka tapaaminen Manussa, mutta en ole vain yksinkertaisesti ehtinyt tai jaksanut. Nyt olis töitä, kavereita ja juoksevia asioita, mutta pakko yrittää saada viikon aikana jotain aikaan. No, ei ressata ja katsotaan mitä tapahtuu. Lauantaina olis pihapelejä ja peli-iltaa.