Mummu

Mummu syyskuussa 2010.

Syyskuinen iltapäivä viime vuonna. Seisomme liukkaan ja sammaleisen kallion juurella. Sataa. Mittailemme pikkuveljen kanssa matkaa huipulle. Se taitaa olla liikaa, mietimme. Meidän pitäisi tietää paremmin. Tuntea mummumme.
Mummu on päättänyt kiivetä kalliolle. Sille samalle, missä lapsuudessa sekoitettiin lättytaikina kallionkoloon. Missä nukahdettiin naapurin tytön kanssa ja herättiin kohmeessa kesäyöhön.
Jos 86-vuotias sydän ei lyökään enää yhtä voimakkaasti kuin ennen, nyt se ei tahtia haittaa. Pieni tuki lapsenlapsista ja pian ollaan huipulla. Nähdään lättykolo ja pulkkamäki. Tuohon pojat rakensivat hyppyrin, täältä näkee järvelle. Mummu on se pieni uimista rakastanut pälkäneläistyttö jälleen.

Mummu sanoi kotitalon kalliolle kiipeämisen olleen toiveiden täyttymys. Kolmessa polvessa tehty matka juurille tehtiin viimeisenä syksynä ja oli hyvä sukuhistorian oppitunti jälkeläisille. Täällä mummu syntyi ja eli lapsuutensa. Se lapsuus oli kova. Äidittömäksi 6-vuotiaana, täysorvoksi seitsemän vuotta myöhemmin. Sota-aikana pikkulottana kotirintamalla, jälleenrakennuksen vuosina kotitalouskouluun. Kun pappa tapasi mummun, tuli siirto järvien keskeltä pohjoissatakuntalaiseen korpeen, Korvaluomalle. Alkoi elämäntyö maatilan emäntänä ja äitinä.
Mummu puhui usein jälkeenpäin, että hänellä oli ollut työntäyteinen, mutta hyvä elämä. Se maatilan emännän toimen polttama jälki näkyi vielä mummun virassakin. Lähes kahdeksankymppiseksi saakka mummulta taittui pyöräreissu Maalarinkadulta Korvaluomalle, jonka jälkeen mummu saattoi pyöräyttää ruisleivät tai käydä marjametsällä. Teräsmummu mikä teräsmummu.

Mummula oli maailman parhaita paikkoja alusta asti. Papalla ja mummulla oli aina aikaa. Pappa kertoi satuja, mummun kanssa käytiin takametsän kivenkololla tarkistamassa, oliko kettu jättänyt karkkia.
Pappa nukkui pois ja lastenlapset kasvoivat, mutta mummula säilyi tärkeänä tukikohtana ja huolto- ja keskustelupaikkana. Mummu kuunteli ja mummua kuunneltiin. Mummu oli vilpittömän empaattinen ja pohjattoman utelias. Veteraanikuoroharrastus ja uiminen pysyivät mukana loppuun saakka.
Maailman tapahtumat politiikkaa ja erityisesti urheilua myöten olivat tarkassa seurannassa ja sain selventää vielä viime syksynä langattoman netin toimintaperiaatteita. Seuraavaksi äitienpäivälahjaksi mummulle suunniteltiin kannettavaa tietokonetta.
Joskus ajattelin, että mummu eläisi satavuotiaaksi. Sovittu oli, että mummu tulisi taas keväällä kylään Tampereelle. Olisi tehnyt lohikeiton.
Nyt jääkaapissa on iso purkki omenahilloa, mummu antoi sen joulun aikoihin. Siitä riittää pitkälle kevääseen, sitten onkin jo kesä.
Kiitos, mummu.