Päivä 6:
Laskeuduttiin about kolmesta tonnista joku 1,5 km alemmas, päämääränä Le Chablen kylä. Käppäilyä tuli normaalin työpäivän verran, siis huomattavasti vähemmän kuin edellisinä kovina päivinä. Laskusta sen verran, että se oli yllättävän raskasta, koska otti polviin ja muutenkin jalat piti pitää jännityksessä suurimman osan ajasta. Ei oo helppo laskukausikaan.
Vedettiin vähän omia reittejä, mutta löydettiin perille. Mutta ei jääty, koska siellä ei ollut oikein sopivaa yöpaikkaa tarjolla. Au revoir!
Verbierin laskettelukeskuskompleksin ympäristössä reittimerkintöjä oli vähän nihkeästi ja välillä jouduttiin siirtymään ison kirkonkylän puolelle. Kyllä sveitsiläisillä juustopäillä näköjään ainakin on varaa rakentaa.
Näin sitä lasketeltiin Mont Fortilta alas kohti Verbierin laskettelusysteemejä. Tasaset rinteet.
Mont Fortista tuli laskua joku 1,5 kilsaa ja maasto alkoi muuttua sen mukaan. Murmelit vaihtuivat muuksi.
Paikallisen tirolilaistyylisen kylän paikallinen tirolilaistyylinen seinä.
Le Chablessa ooteltiin hostellin edessä, että joku tulis avaamaan ovet. Ei tullu.
Vaikka yöpaikkaa ei löytynyt, löydettiin aavekaupungista avoin ja hyvä pizzeria. Sekään ei ollut niin yksinkertaista, koska nuo turistikylät tuppaa olemaan aika hiljaisia off-seasonilla. Silti oli aivan mahtavaa, että päästiin reissuun ennen kuin iso rysäkausi alkaa. Kuka ny jaksais kattella jotain turisteja rinkkojensa kans...
Kun ei löydetty Le Chablestä yhtään budjettiin sopivaa yöpaikkaa eikä campingiakaan ollu, päätettiin ottaa juna muutaman kilsan päähän Sembrancheriin. Ehti vähän tuuletella kamoja Le Chablen rautatieasemalla.
Päivä 7:
Käppäiltiin Sembrancherista Champexiin. Lyhyt käppäilyosuus, muutama tunti. Päätettiin lepäillä ja neppailla loppupäivä, uujea.
Kesä Alpeilla.
Kannonnokasta näkee.
Solarpower!
Löytyihän niitä outoja tonttuja, kun vähän katseli. Manic.
Mihkä päi?
Tikkipokan Champexin-mestaruus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti