JODLEIII-II!
Jodlaus, suklaa, tirolilaistyyliset talot ja hatut. Mielikuvat Sveitsin Alppien maastoista oli aika vähäiset, mitä nyt vähän kuvia oli katteltu. Mutta katsotaan, mitä reissusta näin jälkikäteen muistaa ja koitetaan päivittää parhaat palat.
HUOM: koska reissukaverit räpsivät kuvia innoissaan, mä en ottanut ekan kolmen (ns. siirtymäpäivän) päivän aikana kuvia. Eli kuvia tulee siinä vaiheessa, kun niitä saan.
PÄIVÄ 1:
Heräilin maanantaiaamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen Matinkylästä. Kamat oli pakattu jo Tampereella pari päivää aiemmin ja sunnuntai-iltana katsottiin vielä viimeiset säädöt. Koitin raakata rinkasta löysiä pois ja lopulta tuntui, että siellä ei ollut kovin paljon turhaa tavaraa.
Niin. Aamulla pikainen aamupala ja lähtö kohti bussipysäkkiä, jossa tapasimme Masan kanssa Jannun. Porukka koossa, eiku Helsinki-Vantaata kohti. Rinkka painoi viitisentoista kiloa, tosin sinne oli odotettavissa evästäydennystä Sveitsin puolella. Päälle olin heittänyt vaellusvermeet ja jalkaan vaelluskengät siltä varalta, että rinkka häviää matkalla. Välilasku Pariisissa De Gaullen kentällä piti pienessä jännärissä, siellä vissiin hukataan enioten tavaroita. Masa otti ostamansa guitalelen matkustamoon, sitä ei saanut hukata eikä hajottaa ja sen näppäily alkoi välittömästi.
Reisunpäällä.
Lennot oli ajoissa ja Geneveen saavuttiin iltapäivällä. Infossa saatiin kuulla, että viimeinen bussi Chamonix'hin - jonne piti koittaa vielä ehtiä - oli mennyt, mutta junaan saattaisimme juuri ehtiä. Ei muuta taksi alle ja yrittämään. Taksikuski haukkui meidät heti aluksi köyhiksi ja käski pysymään kotimaassa ja kun koitettiin paikantaa itseämme kartasta, käski katsella maisemia, kun kerran ollaan ulkomailla. Kaveri prätäsi koko matkan kaupungin läpi, mutta sai vietyä meidät juuru ja juuri ajoissa junalle. Kiitos ja au revoir, tervetuloa Sveitsiin: maahan, jossa taksikuskitkin ovat snobeja.
Tarkka reittikuvaus on saattanut parissa viikossa unohtua, mutta muistaakseni mentiin junalla vaihdon kautta Ranskaan ja laskettelukaupunki Chamonix'hin. Turisti-info oli tietenkin jo kiinni, mutta löysimme paikallisen camping-alueen. Sekin oli kiinni, mutta löimme teltan joka tapauksessa pystyyn. Kai se raha aamullakin kelpaisi.
Ekana yönä tuli heti vettä kiitettävästi ja Jannun uusi ja kallis teltta päästi sitä läpi. Vähän näytti ikävältä: kymmenen päivää maassa, mihin on luvattu sadetta ja viileää keliä koko ajalle.
Chamonix - ei ketään misään.
Tosta mennään.
PÄIVÄ 2:
Tonne päin.
No, aamulla maksettiin ja mentiin ostamaan viimeisiä puuttuvia varusteita ja painettiin turisti- ja vaellusinfoihin. Niissäkin manattiin seuraaville päiville sadetta, tosin vaellusinfon täti kertoi, että parin-kolmen päivän päästä sää paranisi (from Thursday:improving). Vaihtoehtoina oli viimeiseen asti lähteä joko Alpeille tai Italian Aostan laaksoon. Säiden mukaan kumpikin näytti olevan heikkoa, joten päätimme mennä suoraan sinne huonompaan eli Alpeille.
Le Patong!
Junailu jatkui Sveitsin puolelle Sioniin ja siitä bussilla Arolla-nimiseen pikkukylään. Perille päästyämme huomasimme, että kyse on kylästä mallia tuppu, jossa off-seasonilla on elämää melko rajoitetusti: kaupat pääosin kiinni, hotellit pääosin kiinni, muutama sonni laitumella. Ei auttanut muu kuin painua jälleen telttamajoitukseen. Ja taas satoi, mutta onneksi camping-alueen hoitajat antoivat muovia teltan päälle. Vedettiin kunnon sapuskat trangialla katoksessa ja pienen näppäilyn jälkeen painuttiin nukkumaan: sadetta oli luvattu, joten ei näyttänyt ollenkaan varmalta, että pääsisimme aloittamaan vaellusosuutta seuraavanakaan päivänä, mutta pieni toive siihen oli: jos huomenna paistaisi aurinko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti