Päivä 4:
Aamulla takaa verhojen paljastui aurinko armas.
Tänään me menenne.
Aluksi nousu kevyellä kengällä - kilometri kokonainen.
Maisemaa mahtavaa, lumiraja kaatuu vastaan.
Vesi on pulloon raiskattu, kraanasta se valuu itkien. Vuoristopurossa se on kotonaan, jos jossain.
Miten tuo kukka tänne eksyi? No, tuleehan ne asfaltinkin läpi. Respect.
Noustaan, noustaan. Kohta kolme tonnia. Hyvät fiilarit, naamaan hiilarit. Ja jatkuu jo. Alas.
Vesiputous vuoristossa. Onhan se alas helppo tulla. Mutta miten se vesi ylös kiipeää? Voisin kysyä murmelilta, mutta se päästää varoitusäänen ja hyppää koloon.
Murmelit asuvat noin 2300 metrissä. Melko korkealla, ilman housuja.
Lumi kesäkuussa on hauskaa hetken. Ei enää, se tulee kenkiin.
Joko kohta ollaan perillä?
Vuoriinkin tottuu.
Tuolla on mökki. Onko ovi auki?
On. Onneksi on. Mutta kylmempi täällä on kuin ulkona. Onneksi on vilttejä. Ja sänky.
Nälkä on kova. Joku tärisee. Juo vettä. Vaikka väkisin. Tämä on vasta ensimmäinen päivä. Lomapäivä, mutta töitä on tehty. Nyt ollaan keskellä ei mitään ja kaikkea. Nyt jos pää irtoaa niin ei pysty soittamaan lääkäriä, ei ole kenttää. Pimeällä vuoristopolulle ei voi lähteä.
Pidetään siis pää paikallaan.
Ja syödään. On hyvää.
On hyvä.
On.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti