Niin, mentiin nukkumaan tässä kelissä...
Ennen.
...ja herättiin tässä:
Jälkeen.
Ei vissiin lähdetty kolmospäivänä kipuamaan rinnettä. Pienen nauramisen jälkeen painettiin yläkylään turisti-infoon (mikä oli auki n. tunnin), aamupalalle ja nettiin, josta mm. kytättiin säätiedotuksia. Näytti edelleen siltä, että pari seuraavaa päivää olisi ihan ookoosäätä, mikä sopi meille, sillä ekoille päiville oli laskettu kovimmat etapit.
Oli jo reissun kolmas päivä, eikä vieläkään päästy itse asiaan. Kuitenkin jo tässä vaiheessa kävi myös selväksi, että porukan huumori kestäisi - jopa parin viikon sateen. Aamun lumikasa oli yllätys, mutta se ei aiheuttanut kiristelyä ja rutinaa, vaan naurua. Sellainen fiilis tarttuu ja ruokkii eteenpäin, mikä tekee lomailusta ja etenemisestä/paikallaanolosta melko helppoa. Aina pärjätään.
Toki kaikilla oli kovat menohalut ja porukalla päätettiin, että seuraavana päivänä lähdettäisiin joka tapauksessa. Lumi suli nopeasti ja ehtoolla käytiin vähän tiedustelemassa tulevaa reittiä. Pieni nousu ja heti hapoilla, oltiin kuitenkin parin kilsan korkeudessa.
Vaikka lunta ei enää luvattu, päätettiin mennä kuivattelemaan telttaa ja kamoja läheiseen hostelliin. Päästiin oikein suihkuunkin, että sitten ollaan vuoristossa puhtaita. Mmm ja syötiin paikalliset juustopannut (fromage jotain) ja pelattiin petankkia ja tietty soiteltiin guitalelea - ja odotettiin niin perhanasti, että päästään tien päälle.
Mä oon niin valmis. Mennään jo!
Mä oon niin valmis. Mennään jo!
Mä oon niin valmis. Mennään jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti