Kuinka kassakaappi murretaan?

Arvoitus sotamuseossa.

Kuka keksi säännölliset työajat?
Joku jokilaakson laumapäällikkö kai, kuka näki, että pimeällä on hyvä nukkua ja päivällä etsitään ruokaa.
Sekin on ihan ymmärrettävää, että nyky-yhteiskunnassa seurataan näitä vanhoja suuntaviivoja. Mutta silti mua ärsyttää kun joku sanoo (suurin osa), että yöllä nukutaan, päivällä ei nukuta. Ja jos yhteiskunnan säännöillä pelaa niin säännöt on hyvä oppia, muuten västtää töissä ja päin persettä menee, ennen pitkää.
Yksi syy, miksi tämä kevät on hienoa aikaa. Koulua on kerran viikossa, eli yksi aikainen pakollinen aamuherätys kerran viikossa. Se antaa hurjasti vapautta omaan aikataulutukseen tai aikatauluttomuuteen, mutta kylmä fakta on se, että työt pitää tehdä ja sivut kirjoittaa. Mulla se on käytännössä tarkoittanut sitä, että herään kympin jälkeen, tsekkaan NHL-tulokset ja muut tärkeät asiat, syön aamupalan ja aloittelen 11 maissa tai vähän jälkeen. Sitten yritän duunata keskimäärin reilun neljä tuntia päivässä (+leffat, alan kirjallisuus ja käsikset fiiliksen mukaan), käyn välillä luultavasti lenkillä, teen ruokaa tai syön valmisprötin, saan muuten vain aikaa kulumaan ja katso, työpäivä on ohi joskus seiskalta, jos oikein mukavasti menee. Yleensä ei mene.
Neljä tuntia saattaa kuulostaa vähältä - niin se kuulosti itellekin ennen kurssin alkua - mutta se ei ole sitä. Aamulla kun herää, usein eka ajatus on: ääh, miten pystyn tekemään sen neljä tuntia. Ja kuitenkin rutiini olisi hyvä pitää, muuten ei tule koskaan valmista. Tietty joskus tulee tehtyä enemmän ja helpommalla, mutta ainakin omalla kohdalla jo puolitoista tuntia yhteen menoon on suoritus, mihin olen tyytyväinen. Homma eroaa hirveästi esim lehtikirjoittamisesta tai blogin kirjoittamisesta. Prosessi on niin pitkä ja siinä on niin paljon liikkuvia osia. Kun yrittää hden aamupäivän miettiä, miten saisi keksittyä ryöstön, mitä ei ole vielä tehty ennen, alkaa minuutit kulkea hitaasti. Joskus harvoin huomaa kelloa katsoessaan yllättyvänsä iloisesti.


Propaaa ja gandaa puolin ja toisin.

Writing is hard. Siksi juuri nyt tuntuukin hyvältä. Alla oli pari päivää aika hyvää vääntöä ja tänään tuli puolen päivän aikoihin olo, että nyt tarvitsee taukoa. Lähdettiinkin porukalla paikalliseen sotamuseoon, mitä olen kuullut kehuttavan. Oli ihan hyvä museo ja varsinkin sotavalokuvaaja Don McCullinin valokuvanäyttely "Shaped by War" säväytti. Siinä on kaveri, joka on tehnyt työtään intohimolla, vaaroista välittämättä.
Joka tapauksessa, onnistuin pitämään tauon silloin kun normaalisti teen töitä. Kun pääsin kotosalle ja olin syönyt, aloitin naputtamaan iltakasin aikoihin. Ja lopetin puolen yön jälkeen. Kaikki kunnia vanhalle rehtorilleni PK:lle, mutta ilta-aika voi olla jopa parempaa työaikaa kuin päivä. Sitä paitsi kirjoittelun ohessa sain chattikonsultaatiota Masalta pommiasioista (masa ei oo rosvo, vaan laskuvarjojääkäri), joten nyt ehkä tiedän, miten murran kassakaapin :)

BTW. Laskeskelin, montako leffaa on katsomatta IMDBn top 250-listalta. http://www.imdb.com/chart/top
Nyt luku taitaa olla 94, aika monta helmeä ja ylimainostettua leffaa siis vielä katsomatta. Eihän tuo lista mikään raamatunsana ole, mutta kasa leffoja, mistä yleisö on tykännyt. Siis hyvä katsoa ja tutkailla.

Huomenna eka Suomen matsi. Saas nähdä näkeekö täällä taas mitään, vai mennäänkö Radio Suomella.