Vieraat vol. 5: Viimeinen pari Suomesta sisään

Hahaa, luonto ei tällä kertaa ottanut niskalenkkiä. Tuhkanketale yritti pilata viimeisten Manu-vieraideni Sinin ja Ippan reissun, mutta Easyjetin kätevän nettijärjestelmän avulla matkalaiset saapuivat paikalle päivän myöhässä, no problem. Ja toivat hyvän sään tullessaan, sillä keskiviikkona Lyme Parkin puistoalueella pärjäsi oikein t-paidalla (ei mikään ordinary thing täällä briteissä). Taas tuli nähtyä yksi hieno paikka, mihin ei varmaan olisi tullut lähdettyä ilman vieraita. Kun itellä oli viikolla kouluhommia niin matkalaiset saivat reissata myös itsenäisesti, mutta se ei tuntunut tahtia haittaavan.







Keli on alkanut täälläkin pikkuhiljaa näyttämään kesältä. Nyt on jo melkein liian kuuma. Mutta hellettä kestää vain pari päivää.

Herwood Challenge jäi ekaa kertaa väliin. Ei tarvi arvailla, mukavaa siellä olis ollut. No, ens vuonna sitten taas.

Perjantaina käytiin vielä kerran Liverpoolissa, illan ohjelmassa mm puistoa ja Wild Beastsin klubikeikka. Tsek fron Spotify.

Kerran vielä tarttis koulussa käydä ennen Suomea. Kirjoitusinto on vähän lamassa, nyt tarttis ottaa vaikka viikon tauko, katsoa kässäriä tuoreilla silmillä ja puristaa se sitten kasaan.

Muuten kivaan viikkoon mahtui myös ikävä uutinen. Hyvä ystävä ja mahtava tyyppi lähti pois. Pahalta tuntuu, se on selvä. Silti (ja siksi) aion ajatella hyviä muistoja. Ja päällimmäiseksi tulee tunne, että Claus saattaa hyvinkin olla jo siellä jossain, missä ei ole liian kylmä eikä liian kuuma, vaan juuri sopiva.