Olis vissiin pitäny käydä kattomassa se Smedsin tuntematon, kun oli tilaisuus.
Yksi asia, mitä odotin brittireissulta, oli hyvää teatteria. Nyt on tullut käytyä katsomassa kolme näytelmää, yksi musikaali ja yksi lyhytnäytelmäesitys ja täytyy sanoa, että vain lyhäripätkä nousee mun asteikolla hyvään arvosanaan. Tulin juuri "The Hobbitin" esityksestä paikallisesta Palace Theatresta. Odotukset olivat aika kovat ja kyllähän sitä taas vähän petyttyä tuli. Jotenkin koko esitys oli vaan niin tasapaksu ja luulisi, että tämän kokoisessa kylässä olisi jo aika kovia tekijöitä. Ei siis huono missään nimessä, mutta tasapaksu ja pahimmillaan pitkäveteinen.
Oon mä joskus hyvää teatteria nähnyt, mutta viime aikoina vähemmän. En tunnusta, että leffakäsisopinnot olis aivopesseet ja vieraannuttaneet teatterista...en löydä huippuja leffojakaan kovin usein. Usein nekin menevät sinne ookoo-laariin, minne suurin osa. Vaatimustaso tietty kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän leffoja katsoo. Johtopäätös: pitää siis katsoa lisää, jotta löytyisi lisää hyviä.
Kotiintulomatkalla tosin tuli hyvä kulttuurikokemus, kun kämppis Tapsa veti open mic-keikan lähipubissa. Uujea ja rokrok, melankoliaa kaukaa pohjoisesta. Suosittelen, tästä miehestä kuullaan vielä.
Reilun kuuden tunnin päästä pitäis heräillä ja lähteä Oxfordiin kikkailemaan. Katotaan ny, onko se niin pramee yliopistokaupunki, mitä puhutaan. Tarttis vissiin ostaa slipoveri ja tweed-housut, että sopii sekaan. Tai sitte ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti